Myrskytuhoja ja kätköjä

Elokuun viimeisellä lomaviikolla tein Etelä-Karjalan turneen. Kolme päivää vierähti kätköjahdissa ja vierailulla entisen työkaverin luona Simpeleellä.

Purkkien metsästyksen aloitin Lappeenrannasta. Toistaiseksi pahin paikka, johon olen nenäni pistänyt, sijaitsee Skinnarilassa, Saimaan rannalla.

Enpä olisi uskonut, että ahdan itseni parin metrin syvyyteen maan alle, pilkkopimeään ja erittäin kosteaan paikkaan. Otsalampun valossa hiiviskelin sokkeloisessa bunkkerissa. Perimmäisestä onkalosta kätkö viimein löytyi. Onneksi löysin reitin myös takaisin maan pinnalle. Pakko myöntää, että pelotti.

Imatralla yövyttyäni kiersin Imatran kylpylän ja Lappeenrantaan kuuluvan Rauhan alueen kätköjä. Entisen Rauhan sairaalan alueelle kohoaa kylpylä, mökkikylä, golf-kenttä yms. Rahaa palaa yhteensä noin 200 miljoonan euroa.

Illalla nokka kohti Simpelettä. Kuutostien molemmin puolin maisema muistutti sotatannerta. Isoja tukkipuita oli katkennut puolivälistä runkoa kuin tulitikut. Suurin osa puista oli kaatunut juurineen. Osa oli vääntynyt luokille, mutta pitänyt juuret tiukasti maaperässä kiinni.

Simpeleen kirkon piha ja toisella puolella tietä sijaitseva hautausmaa olivat kokeneet kovia. Yhtään puuta ei enää ollut pystyssä. Puut oli ehditty jo raivata. Valtavat puupinot sijaitsivat parkkialueiden laidoilla.

Työkaveri asustelee parin kilometrin päässä (linnuntietä) Simpeleen keskustasta. Kiinteistö oli ilman sähköjä kolme viikkoa. Puhelin ja netti eivät toimi vieläkään.

Asta- ja Veera-myrskyjen tuhoja katsellessaan on pakko myöntää, että ihminen on edelleenkin voimaton luonnon edessä. Vielä on valovuosien päässä aika, jolloin viisaat insinöörit saisivat kahlittua luonnonvoimat.