Maagiset luvut 10-10-10

En ole tähän ikään mennessä hurahtanut mihinkään joukkohullutteluun, mutta tänään se ihme tapahtui. Kyse oli tietysti geokätköilyn ennätysjahdista. Maagiset luvut 10-10-10 kuvaavat geokätköilyn 10-vuotista merkkipaalua. Samalla ne edustavat maailmanlaajuisen geokätköily-sivuston ylläpitäjän, Groundspeakin, 10-vuotista taivalta.

Lokakuun kymmenes päivä 2010 kätköilijöitä innostettiin loggaamaan vähintään yhdellä kätköllä. Tehdessäni päivän ensimmäisen kirjaukseni nettiin, tupsahti profiiliini 10-vuotishaasteeseen osallistumisesta kertova virtuaalinen muisto. Tähänastinen ennätys on ollut 56 654 kätköilijää yhden vuorokauden aikana. Pian saamme nähdä, miten monta muuta hullua juoksi muovipurkkien perässä tänään.

Kiersin illalla kolme kätköä Iitissä ja Kuusankoskella. Kaikki taattua Trulli-laatua. Ensimmäinen etappi oli Trullin piilopirtti Reventeenvuorella. Siellä sain samalla ihastella kalliokiipeilijöiden taitoja. Jyrkänteeltä alas laskeutuminen köyden varassa ei minunlaistani korkean paikan kammoa potevaa houkuttele.

Pienemmältä pahalta tuntui ahtautua kallion juurella olevaan onkaloon. Siitäkin huolimatta, että poden myös ahtaan paikan kammoa. Otsalampun valossa luikertelin ahtaassa kallionkolossa. Pakokauhu meinasi ottaa vallan. Onneksi yläpuolen onkalosta kuulsi hieman valoa, joten uskalsin pujotella ylöspäin. Sieltähän muovirasia löytyi, ja sain nimeni lokikirjaan.

Lyöttilässä odotti multikätkö ensimmäisen maailmansodan aikaisessa linnoituksessa. Välietapit oli ripoteltu linnoituksessa kiertelevän polun varteen. Näin tuli samalla nähtyä maanomistajan kunnostama linnoitus kokonaisuudessaan.

Hölmöilyltäkään en välttynyt. Lyöttilän linnoituksen kätkö oli neljän etapin multi. Itse kätkö sijaitsi neljännessä pisteessä. Tohkeissani en osannut laskea neljään. Kiertelin ja kurkin kaikki kuuset ja katajat kymmenen metrin säteellä neljännellä pisteellä koordinaattiliuskaa etsiessäni.

Varttitunnin toilailun jälkeen huomasin jalkojeni juuressa jotain outoa. Siellähän se kätköpurkki lymysi. Vasta sitten tajusin olevani jo loppupisteellä. Eihän sieltä enää mitään koordinaattiliuskaa voinut löytyäkään.

Ilta alkoi jo hämärtää, kun koukkasin viimeiselle kohteelle Anhavaan, Isomäen muistokivelle. Auton jätin tien varteen ja kipitin pururataa pitkin kätkön lähelle. Vielä sata metriä metsässä rämpimistä ja sain hyvin camotun kätkörasian käsiini. Koukkasin samalla katsomassa kansalaissodan melskeistä muistuttavaa kiveä.

Pientä vihjettä 10-vuotishaasteen osallistujamäärästä sain kätköjen loggauksia nettiin tehdessäni. Koskaan ei nettisivusto ole näin pahasti takkuillut. Moni muukin naputteli löytöjään sivustolle samaan aikaan eri puolilla maapalloa.

Repoveden ruskaa

Syyskuun lopussa kävin tyttären kanssa ihailemassa ruskan värejä Repoveden kansallispuistossa Kouvolassa. Matkaan lähdettiin Lapinsalmen riippusillan läheiseltä pysäköintipaikalta. Moni muukin oli innostunut samasta asiasta aurinkoisen sunnuntaipäivän ansiosta. Puolen päivän aikaan parkkialue oli aivan täynnä autoja.

Reppu selkään ja patikointi kohti Lapinsalmen riippusiltaa alkoi. Pitkospuita on rakennettu pahimpiin paikkoihin ja matkanteko sujui leppoisasti.

Riippusillan jälkeen matkaa jatkettiin Kuutinkanavalle. Repoveden suosio näkyy polkujen kulumisena. Koko ajan sai olla tarkkana, jotta ei kompastuisi puiden juurakoihin ja kiviin, jotka "nousivat" polulta.

Kuutinkanavalla oli tungosta. Porukkaa paistoi laavulla makkaraa tai maisteli eväitään pitkien pöytien ääressä. Ei ollut mitään mahdollisuutta katsastaa kätköä, joka tosin netissä oli hyllytetty odottamaan huoltotoimenpiteitä. Kätkö jätettiin odottamaan paluumatkaa.

Nokka kohti Olhavanvuorta. Puolen tunnin topakan taivalluksen jälkeen olimme patikoineet kolmen mäen kautta takaisin rantaan. Matka oli edistynyt Kuutinkanavalta linnuntietä vain pari sataa metriä. Ei paljon naurattanut, koska mäet olivat vaatineet veronsa.

Olhavanvuoren laavulle mentäessä katseltiin gepsistä, että Mustalamminvuoren kätkölle oli lyhyimmillään etäisyyttä vain 67 metriä. Huono puoli asiassa oli, että esteenä oli mahtava jyrkänne. Päätimme koukata Mustalamminvuorelle paluumatkalla takaisin Kuutinkanavalle.

Olhavanvuoren laavua lähestyttäessä korviin kantautui luonnon hiljaisuuden sijasta lasten mekkalointia. Laavulla olikin muutamia lapsiperheitä etsimässä sieniä metsän kätköistä. Pienen tuumaustauon jälkeen juniorit kirmaisivat rantaan ja kätkölle pääsi käymään lähes huomaamattomasti. "Löytyikö pukki?" -kysymys esitettiin yllättäen minulle, kun könysin kiven juurelta ylös. Laavun nurkalle passiin jäänyt perheenisä tuntui olevan perillä paikalle piillotetusta muovirasiasta.

Ystävälliset retkeilijät tarjosivat laavulla lämmittämiään lihapullia ja broileria meillekin. Otin vastaan tarjouksen kiitollisuudella. Sokeroimaton mehu ja suolakeksit eivät riittäneet täyttämään energian tarvettani. Samalla tuli katseltua, kuinka muutama rohkea retkeilijä laskeutui köyden avulla alas Olhavanvuoren seinämää.

Tuumaustauon jälkeen päätimme jättää Olhavanvuoren huipulla olevan kätkön seuraavaan kertaan. Gepsin karttaa tutkiessamme, katsoimme viisaimmaksi talssia takaisin Kuutinkanavalle metsätietä pitkin. Matkalla teimme hyppäyksen Mustalamminvuorelle. Siellä oli hulppea näkötorni, johon emme uskaltaneet kivuta. Kätkö löytyi onneksi paikasta, jossa ei tarvittu vuorikiipeilijän taitoja.

Kuutinkanavan levähdyspaikka oli jo tyhjentynyt. Niinpä pääsin katsastamaan, miten saisin kätkön näppeihini. Saksien avulla hitaasti hivuttamalla sain camokätkön esiin. Kosteus oli turvottanut kannen. Ilman apuvälineitä ei lokikirjaa näppeihinsä saa.

Askel alkoi painaa, kun kello lähestyi iltaviittä. Takaisin autolle kuitenkin selvisimme. Takana oli runsaan 10 kilometrin taival. Aikaa kului reissussa neljä tuntia. Löydettyjä kätköjä kertyi kolme. (Lapinsalmen riippusillan kätkön olen käynyt korkkaamassa jo elokuussa.) Ja tietysti saldona oli mittaamaton määrä mielihyvää, jonka sai aikaiseksi  upea ruska Repoveden jylhissä maisemissa.

Maanantaiaamuna sain kokea reippailun lopullisen annin. Kävely muistutti enemmänkin köpöttelyä. Sääret olivat kuin tulessa. Parissa päivässä nämä lieveilmiöt onneksi hävisivät.