Ylimääräistä hupia ja riesaa Orimattilassa

Perjantaina tein kierroksen Orimattilassa, jonne houkutteli melko tuore Pasi Kuikka -kätkösarja ja tehtaanmyymälän alennusmyynti. Matkalla poimin Koirapuisto -sarjan Mieliäissuon lintutornin. Niinikosken kyläläiset olivat tehneet upean 3 kilometrin luontopolun ja suon reunaan lintutornin.

En malttanut kiertää polkua pitkin, vaan talssin suoraan gepsin kartan avulla suolle. Maistelin mustikoita, joita olisi riittänyt useampaankin mustikkapiirakkaan. Lakkoja ei suon reunassa näkynyt. Keskemmälle suota en arvannut pyrkiä.

Poliisien ratsia tervehti minua ennen Orimattilan keskustaa. Yksi puhallus ja hyvän matkan toivotus saatteli minua eteenpäin. Näillä reissuilla ei nautita urheilujuomaa väkevämpää.

Pasi Kuikka -sarjan kätköjä haeskelin satunnaisessa järjestyksessä. Samalla poimin muitakin reitin varrelle osuneita kätköjä. Paras naamiointi oli Ei mittään -kätköllä, jossa pyörin ja pyörin löytämättä purkkia. Tasaisella puistoaukiolla ei ollut kuin yksi kätkön piilopaiksi soveltuva kohde gepsin osoittamassa nollapisteessä, mutta siellä ei todellakaan ollut mittään. Vahingossa kolautin jotain, ja metallinen sointi paljasti purkin lymypaikan. Onneksi kuuloaisti vielä pelaa.

Pasi Kuikka -kätkösarja sisälsi kuusi tradikätköä ja huipennuksena seitsemäntenä bonuskätkön. Kaikki kuusi kohdetta kierrettyään sai kasaan bonuskätkön löytämiseksi tarvittavat koordinaatit.Toiseksi viimeisellä purkilla kauhistuin. Vihjeen mukaisessa paikassa ei ollut purkkia. Pelkäsin jästien tuhonneen kätkön.

Tarkistin kännykällä netistä kätkön tuoreimmista lokkauksista, olisiko mainintaa purkin jästimisestä. Jatkoin etsintää, kun sellaista ei ollut. Laajensin etsintä-aluetta ja löysinkin toisen vihjeen mukaisen paikan muutaman metrin päästä.

Äkäiset ampiaiset yrittivät estää purkille pääsyäni. Periksi en voinut antaa: muuten olisi bonuskätkö jäänyt löytymättä. Onneksi en tunkenut kättäni vihjeen mukaiseen paikkaa. Siellä ei ollut muuta kuin ampiaisia. Purnukka oli hieman sivummalla. Onneksi.

Bonuskätkön maisemat olivatkin jo aivan toista luokkaa sarjan aiempiin kohteisiin verrattuna. Kävelin polkua pitkin ja mukava veden solina antoi tahtia askeleilleni. Gepsin osoittamasta nollapisteestä ei löytynyt mitään. Hieman maastoa tarkkailemalla löytyi pari kohdetta, joissa purkki voisi lymytä. Toisesta purnukka löytyi, ja nyt oli koko Pasi Kuikka -sarja kasassa. Tosin on myönnettävä, että kätkösarjan nimen merkitys ei ulkopaikkakuntalaiselle auennut.

Ankara päänsärky sai minut juuri ennen iltakuutta käväisemään paikallisessa kaupassa. Urheilujuomaa oli juotu 1,5 litraa, mutta ruokapuoli oli jäänyt kokonaan väliin. Ruokatauko siis oli edessä.

Orimattilan keskustan kaduilla oli väkeä kuin meren mutaa. Jotain tavanomaisesta poikkeavaa oli luvassa. Einehtiessäni alkoi vanhoja traktoreita, autoja ja mopoja kulkea virtana Kehräämölle päin. Suurimmat aplodit keräsi paikallinen Abba-yhtye, joka musisoi yhden traktorin peräkärryillä. Kantri-tapahtuma oli vallannut Orimattilan keskustan, nyt 21:nen kerran.

Upea kulkue olikin viimeinen hupini Orimattilan-turneella. Tehtaanmyymälä jäi tällä kertaa väliin. Kätköjä löytyi 12 kpl ja lisäksi tilastoihin tuli yksi dnf-merkintä.

Päänsärkyni ei ruoasta helpottunut, vaan päivastoin. Äkillisistä vatsanväänteistä viimein päättelin, että työkaverini vatsatauti oli tarttunut minuun. Auton nokka pikaisesti kotia kohti. Toivoin ehtiväni kotiin ennen suurempaa katastrofia. Melkein onnistuin.

FTF-jahdissa tai sitten ei

Yksi ulottuvuus geokätköilyssä on yrittää ensimmäisenä löytää vasta julkaistut kätköt. FTF-merkintä kätkön lokkauksessa kertoo onnistuneista purkkien korkkauksista. Tähänkin jahtiin on tietysti luotu apuvälineet. Itselleni tulee sähköpostiin ilmoitus uusista kätköistä. Hätäisimmät tilaavat maksulliset ilmoitukset suoraan kännykkään.

Viimeksi harkitsin FTF-jahtiin lähtöä pari viikkoa sitten. Illalla klo 22.30 huomasin sähköpostiini tupsahtaneen peräti kaksi ilmoitusta uusista kätköistä. Matkaa niille ei ollut kuin runsas viitisen kilometriä, mutta päätin jättää Radansuun ja Koppirannan laavujen katsastamisen seuraavaan aamuun.

Ennen töihin lähtöä heti seitsemän jälkeen kiersin molemmat laavut ja katso. Koppirannassa olin kolmas kätkön löytänyt ja Radansuun laavulla vasta neljäs. Yön pimeinä tunteina oli väkeä käynyt Trullin uusilla kätköillä yllättävän kaukaakin.

Taas tuli osoitettua todeksi geokätköilystä kertovissa lehtijutuissakin todettu asia, että uusille kätköille sännätään vaikka kesken yöunien.

Harrastus kuin kameleontti

Geokätköily on määritelty usein ulkoiluharrastukseksi, jossa miljoonia ja miljoonia maksavien satelliittien avulla etsitään muovipurkkeja mitä erilaisimmista paikoista. Totuuden nimissä on sanottava, että kyllä ne purkit löytyvät ihan ilman gps-laitettakin. Työkaluksi riittää usein pelkkä (ja ilmainen) Kansalaisten karttapaikka -sivustolta tulostettava peruskartta. Jahtasin noin 50 ensimmäistä purkkia Kansalaisten karttapaikan peruskartan avulla. Vanha suunnistustaito kyllä helpotti jahtia.

Mutta miten tämä muovipurkkien etsiminen voi koukuttaa niin erilaisia ihmisiä? Harrastus tuntuu kameleontilta, joka vaihtaa väriään uskomattoman paljon. Jutun juoni lieneekin siinä, että kätköjä on niin monenlaisia: yksi tykkää tyttärestä ja toinen äidistä. Jokaiselle luonteelle ja päivittäin vaihtuvalle mielialalle löytyy sopiva kätkö etsittäväksi.

Ja loppujen lopuksi kaikille ei ole edes tärkeintä purkin löytäminnen. Suurimman ilon ja riemun saattaa saada jo siitä, kun selvittää kätkön löytämiseen tarvittava koordinaatit.

Tällaiset mysteerikätköt, joissa ensin on ratkaista kätkön koordinaatit, innostavat minua vain satunnaisesti. Mutta kun sopiva vire löytyy, on koordinaattien selville saaminen suorastaan pakkomielle. Se ei hellitä otettaan ennen kuin ratkaisu on löytynyt. Itse purkille talssiminen onkin jo pelkkä draaman sivujuonne.

Multikätköt taas vievät sinua pisteeltä pisteelle. Päätepisteen lopulliset koordinaatit saat vaiheittain selville, kun löydät kaikki alkupisteet. Trullin tekemät Juustopolku-kätköt Iitissä Vuolenkoskella ovat loistava esimerkki upeisiin luontokohteisiin johdattavasta multikätköstä. Samalla tulee tallottua kilometri poikineen.

Peruskätkö on kuitenkin miun maun mukkaan paras kätkötyyppi. Siinä poimitaan suoraan netistä geocaching.com.-sivustolta kätkön koodinaatit ja etsintä voi alkaa heti. Sen verran ronkeli olen, että mieluummin talssin kauniissa luontokohteissa kuin kaupunkien keskustoissa. Urbaani ympäristö tosin kutsuu talvella, jolloin maastokätköt ovat hankalammin löydettävissä.

Geokohteet taas ovat luontokohteita, joissa täytyy selvittää kätkön omistajan asettamat tehtävät ja vielä kuvata paikalla  käyntinsä. Parhaillaan pohdiskelen Kotkassa meren rannalla olevan geokohteen jääkauteen liittyviä yksityiskohtia. Homma alkaa pian olla purkissa...

Hiljaisempaa kätkörintamalla

Juhannus tuli rauhoitettua lähes kokonaan geokätköilyltä. Joten ei tässä aivan toivottomassa koukussa olla... Totuuden nimessä on todettava, että perheen nuoriso tarvitsi autoa lainaan, joten siksi juhannus tuli askarreltua kotihommien parissa.

Sunnuntaina iltapäivällä oli jo suoranainen pakko koukata Orimattilaan. Siellä tuli ihasteltua jylhiä vanhoja louhoksia. Kiveä ei niissä ole varmaan louhittu enää kymmeneen, kahteenkymmeneen vuoteen. Louhikoissa ei tullut vastaan yhtään kyykäärmettäkään. Sellaiseen törmäsin ensimmäistä kertaa tänä kesänä Pohjois-Valkealassa viime sunnuntaina matkalla Valkealan Kylät ry:n 10-vuotisjuhlaan. Onneksi sain nopeasti hypättyä pois pikimustan käärmeen tieltä, kun se äkäisesti sihisten ilmoitti olemassaolostaan.

Samaisella geokätköilyreissulla tallustelin Pohjois-Orimattilassa kauniissa mäntymetsässä Kaltinmäessä. Kuivassa kangasmetsässä oli yllättäen pieni lampi. Aivan kuin se olisi tipahtanut taivaasta mäntyjen keskelle. Lammella uiskenteli iso joutsen, jota tiirailin kiikareilla. Hetken tähystelyn jälkeen totesin, että kyseessä ei voinut olla aito ja elävä lintu, vaan muovinen sellainen. No, kaunis sekin oli.

Omien uusien kätköjen tekeminenkin on nyt ollut vaiheessa. Pohjois-Kymen Kasvun kylätalosarjaan on tulossa lisää kohteita. Työn alla on muutamia kätköjä Pohjois-Iittiin ja Valkealaan. Ehkäpä pitää tehdä oma kätkösarjansa myös muille Leader-hankkeille. Sopivia kohteita löytyy ympäri Suomea satamäärin.