Pukkisaaren ekopuisto

Eilen Kouvolan Sanomissa oli juttu Kymijoella Kuusaalla sijaitsevasta Pukkisaaresta. Parin vuoden takaisessa valtuustoaloitteessa oli esitetty Pukkisaaren kehittelyä luontoretkeilykohteeksi. Alueen omistaja UPM ei asialle ole lämmennyt, eikä myöskään Kouvolan tekninen lautakunta.

Paikka on todella upea, mutta vain harvat sinne ovat eksyneet. Kuten olettaa saattaa, asialla ovat olleet geokätköilyn harrastajat. Pukkisaareen on piilotettu kätkö 5.5.2005. Saareen on tähän mennessä uskaltautunut 91 reippailijaa.

Tradikätkön koordinaatit tosin johdattavat keskelle Kymijoen uomaa. Sinne ei kuitenkaan kannata lähteä uimaan. Kätkökuvauksen  tarkkaan lukeva huomaa, että kyseessä on kuitenkin mysteerikätkö. Purkki löytyy kyllä ihan sopuisasti annetun vihjeen perusteella (ehkä ei kuitenkaan talvisin).

Todella uskaltautunut. Saareen johdattava silta on nimittäin niin heikossa kunnossa, että joka askeleella on vaarana tipahtaa Kymijokeen. Itse hiippailin saareen elokuun alussa 2009. Selvisin reissusta onneksi ilman kylmää kylpyä.

Talssin paikalle golfkentän puolelta. Lievää kansalaistottelemattomuuttahan se oli, mutta vähäisempää kuin tehdasalueen kautta kulkeminen.

Pukkisaaressa on vielä jäljellä jäänteitä menneiden vuosikymmenien uittokeskuksesta: ränsistyneitä uittorännejä ja  maja. Luonnonkaunis paikka, joka sijaitsee lähellä Kouvolan keskustaa. Pienen saaren keskellä kohoaa korkea kallio. Sieltä pääsee nopeimmin  alas paikalle viritettyä köyttä pitkin. Jätin tämän paluureitin kokeilematta, koska köysi näytti melko huonokuntoiselta ja jyrkänne oli iso.

Koska Pukkisaareen pääsy vaikeutuu vuosi vuodelta (silta jatkaa lahoamistaan eikä uutta ole tulossa), laitan nipun valokuvia katseltavaksi. Näin paikkaan voivat tutustua myös ne, jotka eivät siltarohkeustestiä läpäise...

Tuulta päin

Näkymä Pirunsaaresta Kimolaan

Tänä aamuna minulla oli yli pääsemättömiä vaikeuksia päästä ylös sängystä. Kyse ei kuitenkaan ollut viikonlopun jälkeisestä ”dagen efter” –ilmiöstä. Olin ollut aivan kuivin suin koko viikonlopun, niin kuin normaalisti muinakin viikonloppuina.

Reisiä särki. Jo pelkkä peiton paino aiheutti kivistystä jaloissani. Kramppejakin oli varottava, kun taiteilin sukkia jalkoihini.

Sain nyt maksella velkoja sunnuntain hiihtolenkistäni, jonka tein Kymijoella Kymentakana. Vähäiseksi jääneet talven hiihtoreissut kostautuivat yhden vaivaisen muovipurkin jäljittämisessä.

En metsästänyt Tupperware-purkkia kotikeittiössäni. Jahtasin tietysti Trullin piilottamaa Pirunsaari-kätköä. Oletin sen löytyvän talvella hiihtäen pienemmällä ponnistuksella kuin kesällä uiden. Kun en (ainakaan toistaiseksi) omista kanoottia. En vain ottanut huomioon vallitsevia sää- ja keliolosuhteita.

Lankesin yllättäen alkeelliseen arviointivirheeseen. Tuuppasin itseni matkaan Keitaan lähistöltä Hiidensaaresta. Järki ei sanonut, että vanha kunnon jääkelin liisteri olisi tarpeen.

Pilkkijä

Olemattomilla käsivoimillani tökin alkumatkan tasatyönnöin. Niemenkärjen ohitettuani koin suoranaisen järkytyksen. Pohjoisesta käynyt ankara tuuli pysäytti minut kuin seinään.

Hetken jo harkitsin paluuta takaisin autolle. Sisu ei kuitenkaan antanut periksi. Osasyy jääräpäisyyteeni saattoi olla Keitaan lahdella käynnissä olleissa pilkkikisoissa. En kehdannut jättää hiihtoreissuani pilkkijöiden silmien edessä muutamaan sataan metriin.

Niinpä lipsuttelin suksillani ankaraan vastatuuleen. Jokaisella potkulla sukset tietysti lipsahtivat taaksepäin: Universal-liisteri ei tuottanut riittävää pitoa karkearakeisella, paikoin jäisellä lumella. Niinpä etenin metrin eteenpäin ja heti puoli metriä taaksepäin. Puolen tunnin rehkimisen jälkeen onneksi selvisin Pirunsaarelle.

Aurinkoinen mutta tuulinen sunnuntaipäivä Pirunsaaressa

Trullimaiseen tapaan perillä odotti jäynä. Tutkin ensin tarkkaan itsestään selvän kohteen, jossa oletin kätkön sijaitsevan. Muutaman tyhjän kouraisun jälkeen kaivon gepsin esille ja menin laitteen osoittamaan paikkaan. Poimin nollapisteestä esille muovipurkin, jonka eteen olin vuodattanut hikipisaran poikineen.

Paluumatka oli yhtä juhlaa. Selkäni takaa pohjoisesta puhaltanut tuuli helpotti etenemistä kiitettävästi. Varttitunnissa olin takaisin parkkipaikalla.