Valoa kansalle

Syksy koetteli tänä vuonna hermojani. Pilkkopimeys yhdistettynä rankkaan vesisateeseen nosti kätköjen jahtaamisen vaikeuskerrointa yli oman sietokykyni. Viimeinen pisara oli marraskuun alun ajoittain ankarat vesikuurot, jotka ropisivat niskaan pilkkopimeässä metsäkätköillä: päätin hankkia uuden, tehokkaamman lampun.

Olin ostanut viime syksynä lappeenrantalaisesta urheiluliikkeestä myynnissä olleen tehokkaimman led-otsalampun. Silloin iski akuutti tarve lampun hankkimiselle, kun kollegan kanssa kierrettiin Lappeenrannan keskustan kätköjä koulutuspäivän päätteeksi.

Ilta pimeni juuri, kun oltiin ohittamassa paikallista sporttikauppaa. Koska pari purkkia halutttiin vielä poimia, oli pakko poiketa urheiluliikkeeseen ostoksille. Hyllyltä löytyi silloisen mittapuuni mukaan tehokas otsalamppu, ja kierros saattoi jatkua.

Nälkä kasvaa syödessä -sanonta pitää paikkaansa. Vuodessa olivat syysillat pimenneet lisää tai vaatimustasoni oli kasvanut... Aloin katsella netistä tietoa tehokkaimmista lampuista. Löysin käytännön testitietoja yhden lamppufriikin sivuilta ja maastopyöräilijöiden keskustelupalstoilta yms.

Pitkällisen vertailun ja poikani vinkkien jälkeen päädyin tilaamaan verkkokaupasta led-taskulampun (LightBoom MC-E, MTE M3-21). Sen tehoksi luvattiin 740 lumenia, 7400 luxia ja polttimon käyttöiäksi 200 000 tuntia. Taskulamppufriikin sivuilla olleessa testissä kohteeni sijaitsi sijalla 32 (testattuja taskulamppuja oli 129 kpl). Testin kärjessä keikkui värkki, johon rahavarani eivät riittäneet: testivoittajalle kertyi hintaa 4 500 euroa...

Valintapäätös vaati aikaa kyllä parisen viikkoa. Ajattelin, että vakio-olosuhteissa tehdyn testin valokuvat eivät varmaankaan olleet photoshopattuja.  Ja arveln, että jos jälleenmyyjän ilmoittamat tiedot pitävät edes puolittain paikkansa, täyttää tuote tämänhetkiset tarpeeni.

Tein tilaukseni 8.11. Verkkokaupan seurantatiedosta näin, että tilaus oli otettu käsittelyyn vasta 18.11. Postiin tavara oli kyllä kiikutettu ripeästi: jo samana iltana. Tieto taskulampun saapumisesta kotipaikkakuntani postiasiamiehelle kilahti kännykkääni tekstiviestillä 22.11.Saman päivän iltana oli jo onnellinen uuden taskulampun omistaja.

Mutta miten taskulamppu pelittää? Siihen ei ole vielä vastausta geokätköilyn näkökulmasta. Tavaraa odotellessani valkoinen lumi peitti maan, ja syksyn pilkkopimeät illat olivat muisto vain. Tarvetta supertehokkaalle lampulle ei oikeastaan enää ole. Vaatimattommallakin tuikulla pärjäisi näissä olosuhteissa. Uusi vastaava ajanjakso on odotettavissa vasta vuoden kuluttua.

Yhtään kätköä en ole uudella taskulampullani vielä etsinyt, mutta sekin aika vielä koittaa.
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Myrskytuhoja ja kätköjä

Elokuun viimeisellä lomaviikolla tein Etelä-Karjalan turneen. Kolme päivää vierähti kätköjahdissa ja vierailulla entisen työkaverin luona Simpeleellä.

Purkkien metsästyksen aloitin Lappeenrannasta. Toistaiseksi pahin paikka, johon olen nenäni pistänyt, sijaitsee Skinnarilassa, Saimaan rannalla.

Enpä olisi uskonut, että ahdan itseni parin metrin syvyyteen maan alle, pilkkopimeään ja erittäin kosteaan paikkaan. Otsalampun valossa hiiviskelin sokkeloisessa bunkkerissa. Perimmäisestä onkalosta kätkö viimein löytyi. Onneksi löysin reitin myös takaisin maan pinnalle. Pakko myöntää, että pelotti.

Imatralla yövyttyäni kiersin Imatran kylpylän ja Lappeenrantaan kuuluvan Rauhan alueen kätköjä. Entisen Rauhan sairaalan alueelle kohoaa kylpylä, mökkikylä, golf-kenttä yms. Rahaa palaa yhteensä noin 200 miljoonan euroa.

Illalla nokka kohti Simpelettä. Kuutostien molemmin puolin maisema muistutti sotatannerta. Isoja tukkipuita oli katkennut puolivälistä runkoa kuin tulitikut. Suurin osa puista oli kaatunut juurineen. Osa oli vääntynyt luokille, mutta pitänyt juuret tiukasti maaperässä kiinni.

Simpeleen kirkon piha ja toisella puolella tietä sijaitseva hautausmaa olivat kokeneet kovia. Yhtään puuta ei enää ollut pystyssä. Puut oli ehditty jo raivata. Valtavat puupinot sijaitsivat parkkialueiden laidoilla.

Työkaveri asustelee parin kilometrin päässä (linnuntietä) Simpeleen keskustasta. Kiinteistö oli ilman sähköjä kolme viikkoa. Puhelin ja netti eivät toimi vieläkään.

Asta- ja Veera-myrskyjen tuhoja katsellessaan on pakko myöntää, että ihminen on edelleenkin voimaton luonnon edessä. Vielä on valovuosien päässä aika, jolloin viisaat insinöörit saisivat kahlittua luonnonvoimat.