Opiksi ja ojennukseksi

Ralph Mann

Viikonloppuihin ajoittunut autottomuus on aiheuttanut harmillisen pitkän tauon purkkijahtiini. Viimeisimmät löytöni ovat peräisin itsenäisyyspäivältä. Joten nyt on viisasta muistella menneitä.

Ensimmäiset kahdeksan löytämääni kätköä ovat tradikätköjä, joissa purkki sijaitsee kätkökuvauksessa annetuissa koordinaateissa. Ne löytyivät kaikki hyvin, kun olin tulostanut kätkökuvauksista Kansalaisten karttapaikan kartan. Gepsistä en silloin edes haaveillut.

Aaro Alarotu

Kausalassa Ravilinnan alueella sijaitsee Trullin piilottama kätkö nimeltä Ravikuningas Vieteri ja Kaarlo Partanen. Otin sen kohteeksi ja ajattelin purkin löytyvän samalla kaavalla kuin edellisetkin. Hieman ihmettelin kartassa olevaa outoa kuvaketta, joka poikkesi aemmista muotonsa ja värinsäkin puolesta.

Säntäsin matkaan. Haahuilin pitkään Ravilinnan pihalla. Tutkin tarkkaan kaikki pensaat, rännit ja aivan mahdottomatkin paikat. Ihmettelin, miksi en löytänyt kätköä, jonka piti sijaita aivan selkeässä paikassa. Kesken kiihkeän etsinnän paikalle pyöräili yksi kentänhoitajista. Tämä ihmetteli, olinko kadottanut jotain puskiin. Nolona kehittelin jotain tarinaa ja lopulta kerroin ympäri pyöreästi koordinaattien olevan hukassa.

Mauri Auvinen ja Jorma Kinnunen

Mikään ei auttanut. Oli pakko palata takaisin kotiin katsomaan kätkökuvausta tarkemmin. Vasta silloin maltoin lukea kätkökuvauksen. Tajusin, että kyseessä olikin jotain aivan muuta, kuin mihin olin aiemmin tutustunut. Kyseessä oli multikätkö. Siinä piti tehdä ensin muutamia helppoja laskutoimituksia, ja laskelmien perusteet löytyivät annetuista koordinaateista.

Hillitsin mieleni ja päätin perehtyä myös teoriantasolla erilaisten kätköjen mystiikkaan. Tavasin multikätkön määrittelyn kätköilysivustolta, jotta välttyisin uudelta hukkareissulta. Löysin netistä myös hyvän Älä ryhdy geokätköilijäksi -oppaan (Jarkko Lehmuskenttä). Vasta sen luettuani uskalsin lähteä uuteen yritykseen.

Tällä kertaa homma meni putkeen. Laskutoimitukseen vaadittavat tiedot löytyivät kädenkäänteessä. Heikommallakin matikkapäällä laskelmat tulivat kerralla oikein. Itse purkki löytyi tarkoista naateista.

Tämän hölmöilyn jälkeen on multikätköjä tullut löydettyä kymmeniä. Learning by doing -menetelmällä oppimisprosessi on hidasta mutta tehokasta. Toista kertaa ei samaa virhettä tee (ainakaan näin alkeellisia virheitä...).

Suosittelen lämpimästi uusille harrastajille geokätköilykursseille osallistumista tai vähintään ohjeisiin ja oppaisiin (linkki alla) perehtymistä. Näin välttyy suuremmilta mokilta, eikä hauska harrastus lopahda heti alkuunsa ylipääsemättömien vastoinkäymisten takia.

Älä ryhdy geokätköilijäksi

P.s. Valokuvat eivät liity mitenkään geokätköilyyn. Kuvat on kuitenkin otettu Ravilinnassa. Ajankohta on vuosi 1971, jolloin yleisurheilukenttä oli vielä hiilimurskaa. Miehet ylhäältä alas: Ralph Mann (olympiahopeaa 400 metrin aidat 1972), korkeushyppääjä Aaro Alarotu sekä keihäsmiehet Mauri Auvinen ja Jorma Kinnunen.

Taskulamppua testaamassa

Käväisin alkuviikosta parin päivän työreissulla Helsingissä. Maaseutua tuli päivällä parannettua urbaaniolosuhteissa. Illalla sonnustauduin jahtaamaan purkkeja Ruoholahden maisemissa.

Otin vauhtia kätköilyreissulle kollegojen tarjoiluja nauttimalla. Ilman terästystä ei ulkoilmaan uskaltanut sonnustautua: Helsingissä paukkui ankara pakkanen, ja kylmyyttä lisäsi mereltä puhaltanut viima.

Jätin illallisen väliin ja säntäsin uuden taskulampun ja Liven kanssa baanalle. Pientä epätarkkuutta Livessä oli, mutta pienten kaarrosten jälkeen pääsin kartalle. Entisen Lepakkoluolan lähistöllä kyyhöttävä Nahkahiiri-kätkö antautui suosiolla. Lumikaan ei haitannut etsintää.

Mutta siitä taskulampusta. Nahkahiiren selättämisessä ei lamppua tarvittu. Kätkö sijaitsi aivan kadun varressa, ja katuvalot riittivät purkin esille kaivamiseen.

Jatkoin matkaa hieman lainvastaisia kulkureittejä pitkin kohti Rainbow Forest -kätköä. Täällä jouduinkin kaivamaan taskulampun taskustani. Nimensä mukaisesti uusi lamppuni mahtuu todella hyvin taskuun, joten sen kuljettaminen ei tuota vaikeuksia.

Autoja paahtoi molemmilta puolilta ohitseni. Osa kiiti myös pääni yläpuolelta. Porukalla oli sen verran kiire, ettei taskulamppuni kirkas valo aiheuttanut minkäänlaista uteliaisuutta ohikulkijoissa. Kirkkaan valon avulla sain kurkittua siltarakenteita hyvin. Kolmas paikka tuotti tulosta, ja sain nimeni lokikirjaan.

Takaisin hotellille palasin sivukatujen kautta. Lampsin Ruoholahden ja Hietalahden ydistävälle kanavalle. Rannassa kulkeneen reitin valaistus oli huomattavasti heikompaa kuin edellisillä kätköillä.

Turvauduin heti nollapisteeseen päästyäni taskulampuunni. Kirkas valokiila paljasti purkin hetkessä. Matkaa oli muutama metri. Kyljelläni madellen sain purkin näppeihini. Samalla alkoi yläpuoleltani kuulua kengän kopsetta. Salamannopeasti sammutin lamppuni, jonka kirkas valokiila valaisi koko siltarakenteen.

Kiireinen lenkkeilijä ei onneksi jäänyt ihmettelemään sillan alla ilmennyttä outoa valoilmiötä. Sain rauhassa jatkaa nimeni rustaamista lokikirjaan. Kylkiasennossa, ahtaassa raossa maaten toimenpide ei ollut helpoimmasta päästä. Tällä kertaa älysin näpytellä taskulamppuni virtakytkintä, jotta sain valotehon pienenemään.

Summa summarun: taskulampulle on geokätköilyssä käyttöä myös kaupunkiolosuhteissa. Turhan hämmennyksen välttämiseksi kannattaa käyttää pienempiä valotehoja.