Otin vauhtia kätköilyreissulle kollegojen tarjoiluja nauttimalla. Ilman terästystä ei ulkoilmaan uskaltanut sonnustautua: Helsingissä paukkui ankara pakkanen, ja kylmyyttä lisäsi mereltä puhaltanut viima.
Jätin illallisen väliin ja säntäsin uuden taskulampun ja Liven kanssa baanalle. Pientä epätarkkuutta Livessä oli, mutta pienten kaarrosten jälkeen pääsin kartalle. Entisen Lepakkoluolan lähistöllä kyyhöttävä Nahkahiiri-kätkö antautui suosiolla. Lumikaan ei haitannut etsintää.
Mutta siitä taskulampusta. Nahkahiiren selättämisessä ei lamppua tarvittu. Kätkö sijaitsi aivan kadun varressa, ja katuvalot riittivät purkin esille kaivamiseen.
Jatkoin matkaa hieman lainvastaisia kulkureittejä pitkin kohti Rainbow Forest -kätköä. Täällä jouduinkin kaivamaan taskulampun taskustani. Nimensä mukaisesti uusi lamppuni mahtuu todella hyvin taskuun, joten sen kuljettaminen ei tuota vaikeuksia.
Autoja paahtoi molemmilta puolilta ohitseni. Osa kiiti myös pääni yläpuolelta. Porukalla oli sen verran kiire, ettei taskulamppuni kirkas valo aiheuttanut minkäänlaista uteliaisuutta ohikulkijoissa. Kirkkaan valon avulla sain kurkittua siltarakenteita hyvin. Kolmas paikka tuotti tulosta, ja sain nimeni lokikirjaan.
Turvauduin heti nollapisteeseen päästyäni taskulampuunni. Kirkas valokiila paljasti purkin hetkessä. Matkaa oli muutama metri. Kyljelläni madellen sain purkin näppeihini. Samalla alkoi yläpuoleltani kuulua kengän kopsetta. Salamannopeasti sammutin lamppuni, jonka kirkas valokiila valaisi koko siltarakenteen.
Kiireinen lenkkeilijä ei onneksi jäänyt ihmettelemään sillan alla ilmennyttä outoa valoilmiötä. Sain rauhassa jatkaa nimeni rustaamista lokikirjaan. Kylkiasennossa, ahtaassa raossa maaten toimenpide ei ollut helpoimmasta päästä. Tällä kertaa älysin näpytellä taskulamppuni virtakytkintä, jotta sain valotehon pienenemään.
Summa summarun: taskulampulle on geokätköilyssä käyttöä myös kaupunkiolosuhteissa. Turhan hämmennyksen välttämiseksi kannattaa käyttää pienempiä valotehoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti