Aivojumppaa ja fysiikan kohennusta

Talviasuinen kuiva mänty Isosaaressa

Onko geokätköily enemmän fyysistä liikuntaa vai aivovoimistelua? Tähän kysymykseen voi vastata (yksiselitteisesti…) kyllä ja ei. Fyysistä puolta harrastuksesta tuli toteutettua tänään, kun kävin paikkausreissulla Sääskjärven Isosaaressa Iitissä.

Vettä nousee jään päälle

Saarikätkön tehnyt Trulli vakuutti purkin löytyvän ilman lumilapiota, vaikkei kätköä talvilöydettäväksi ole merkittykään. Trullin vinkin pohjalta päätin lähteä uusintareissulle.

Jäällä hiihtäminen oli nyt helpompaa kuin tammikuun alussa. Silloin kävelin sukset jalassa puolen metrin syvyisessä lumessa. Alkukuusta ei vielä ollut kunnon suojaa alla, joten hankikanteesta ei ollut tietoakaan: kaikki oli hötöä puuterilunta. Lisäksi vettä oli noussut jään päälle joka paikassa.

Tällä kertaa pari suojasäätä oli sopivasti kovettanut lunta. Pääsin vielä pohrustamaan puolet matkasta jonkun pilkkijän tekemää latu-uraa. Vettäkään ei noussut jään päälle kuin paikka paikoin.

Matkanteon piti siis olla mukavan lokoisaa ja kevyttä puuhaa. Matkassa ollut sykemittari paljasti, että lupsakkuudesta ei ollut tietoakaan. Sykemittari osoitti, että tunnin lenkistä 59,5 minuuttia kiidin aerobisen kynnyksen yläpuolella ja usein ylittyi myös anaerobinen kynnys. Rasvaa ei siis paljon palanut eikä pitkäaikainen kestävyys kohentunut.

Sykemittari paljastaa fyysisen kunnon heikkouden.

Keskiarvosyke oli 153 ja maksimissaan sydän hakkasi 178 kertaa minuutissa. Kun iän myötä maksimisykkeeni on laskenut melkoisesti alle 200:n, olin maitohapoilla lähes koko ajan.

Keskiarvosykettä laskivat tauot, jolloin valokuvailin kaunista talvimaisemaa. Oletettavasti sydän pompotteli hitaammin myös silloin, kun polvillani kaivelin jäistä maata purkkia etsiessäni. Asia voi olla myös päinvastoin. Saattoihan syke kohota jännityksestä, kun pohdin löytyykö purkki vai ei. (Ja löytyihän se.)

Suksissa on vain vähän menoa hidastavaa jäätä. 

Matkanteko olisi ollut vielä huomattavasti raskaampaa, jos en olisi ottanut opikseni viime talven jäähiihdoista. Pahimmillaan suksieni pohjissa on ollut kymmenen sentin jääkerros Lappalanjärvellä ja Vuohijärvellä. Silloin nilkkojeni nivelsiteet olivat vaarassa – ja varmaan myös sydän.

Nyt sutaisin Startin Easy Glider -pikaluistoa suksien kärki- ja kantaosaan. Sen jälkeen vielä Startin Easy Kick wax -pitosprayta suksien keskiosaan. Näin sukseni eivät jäätyneet, vaikka vettä nousi paikka paikoin jäälle.

Geokätköilyn toisen ulottuvuuden, aivovoimistelun, olen jättänyt viime päivinä vähemmälle. Sitäkin harjoitin Joksun geotiimin & Serian uuden kätkön ilmestyttyä 14. tammikuuta. Tätä Peikkoansa-mysteerikätköä ei ole vielä kukaan onnistunut ratkaisemaan (23.1. mennessä).

Minäkin tuijotin, laskin ja mietin vihjeen jujua. Naputtelin useita kertoja muka älykkäisiin ideoihini perustuneet koordinaatit GeoCheckeriin. Lopputuloksena on tähän mennessä aina ollut viesti: ”Ei tainnut mennä vielä aivan oikein. Ehkä seuraavalla kerralla onnistuu jo paremmin.”

Ehkä pitäisi jättää aivojumpat väliin ja tyytyä fyysisen kunnon kohottamiseen. Siinäkin on haastetta kerrakseen. Ja runsaasti saari- ja metsäkätköjä odottaa vielä löytämistään.

Opastin 

Isosaari häämöttää oikealla ruovikon takana.

Kappale kauneinta Kouvolaa

Jäätaidetta

Jyräänjoen heikosti päättyneen ensimmäisen kätköilyreissun antina oli vain nippu valokuvia. Kätkö jäi silloin löytymättä. Vahingon paikkasin viime viikonloppuna. Purkki lymysi veikeässä paikassa.

Kikkareita

Kerubin ystävällisen kannustuksen ja vinkin avulla sain nimimerkkini raapustettua lokikirjaan. Lumikengät helpottivat taivallustani. Nyt en enää uponnut vyötäröä myöten lumihankeen. Keskelle viikkoa osuneella suojasäällä oli myös osansa matkanteon helppouteen.

Uimassa

Olen toitottanut harrastavani geokätköilyä siksi, että purkkijahdissa pääsen tutustumaan upeisiin luonto- ja kulttuurikohteisiin. Usein ne sijaitsevat aivan kotinurkilla. Tästä todisteeksi laitan nipun valokuvia Jyräänjoelta. Kaunis talvimaisema ei tästä enää parane:

Jäälautta

Lonkeroita

Lumisaari

Trio

Lumikenkäuraa metsässä

Luonnetta kasvattamassa

China Center Kouvolassa

Mikään ei kirpaise niin syvältä kuin kätkö, jonka kyllä näet mutta et saa näppeihisi. Näin kävi minulle loppiaisena. Päätin parin viikon laiskottelun jälkeen ryhdistäytyä ja käväisin loppiaisena muutamalla kätköllä Kouvolassa. Tai ainakin oli tarkoitus.

Ahlmanintien historiaan tutustuin kätkökuvauksen ja parkkipaikalla olleen kyltin avulla. Kätkökin löytyi suosiolla mahtavasta lumihangesta huolimatta.

Sen sijaan keskustassa sijainnut kätkö tuotti tuskaa. Lumesta ei ollut täällä riesaa, mutta vaikeuskerrointa lisäsi kätkön sijoittelu.

Taskulamppu jäi autoon, mutta uskoin päivänvalossa kätkön löytyvän ilman lamppuakin. Kätköä lähestyessäni tulin toisiin aatoksiin, mutta en enää viitsinyt palata autolle lamppua hakemaan.

Turvauduin vinkkiin ja katso: niukassa valossa purnukka osui kuin osuikin silmiini. Mutta siihen se ilo loppuikin. Fyysiset mittani ja piip-taitoni eivät riittäneet. Pakko oli antaa periksi, vaikka purnukka ilkkuen keikkui vain puolen metrin päässä. Uurastukseni lopputuloksena olivat jäiset ja naarmuuntuneet sormet.

Harmittavat takaiskut eivät jääneet tähän. Idän invaasion korkattuani päätin harrastaa lumihangessa rämpimistä ja suunnata kohti Jyräänjoen varrella olevaa kätköä. Tarvoin lumihangessa vajaan kilometrin. Perillä ihailin kaunista jokimaisemaa ja otin runsaasti valokuvia.

Jyräänjoki Kouvolassa (Valkeala)

Kätkön kanssa kävi hieman huonommin: täällä en saanut edes katsekontaktia purnukkaan. Potentiaalinen paikka kyllä löytyi. Tungin käteni olkapäätä myöten onkaloon. Paljain käsin kaavin onkalon sisustaa ja kiittelin talvisia olosuhteita: onkaloissa viihtyvät eläimet lienevät ainakin lähes kaikki talvihorroksessa.

Luovutin. Lähdin paluumatkalle ilman sanottavampia fyysisiä vaurioita. Takaisin autolle talsiessani harmittelin sitä, että olin jättänyt lumikengät auton takapaksiin. Puolen metrin lumihangessa niille olisi ollut käyttöä, kun paluumatkalla fysiikka alkoi olla koetuksella.

Lumikengät mallia Morpho Ultima

Tämä jos mikä kasvattaa luonnetta.