Kappale kauneinta Kouvolaa

Jäätaidetta

Jyräänjoen heikosti päättyneen ensimmäisen kätköilyreissun antina oli vain nippu valokuvia. Kätkö jäi silloin löytymättä. Vahingon paikkasin viime viikonloppuna. Purkki lymysi veikeässä paikassa.

Kikkareita

Kerubin ystävällisen kannustuksen ja vinkin avulla sain nimimerkkini raapustettua lokikirjaan. Lumikengät helpottivat taivallustani. Nyt en enää uponnut vyötäröä myöten lumihankeen. Keskelle viikkoa osuneella suojasäällä oli myös osansa matkanteon helppouteen.

Uimassa

Olen toitottanut harrastavani geokätköilyä siksi, että purkkijahdissa pääsen tutustumaan upeisiin luonto- ja kulttuurikohteisiin. Usein ne sijaitsevat aivan kotinurkilla. Tästä todisteeksi laitan nipun valokuvia Jyräänjoelta. Kaunis talvimaisema ei tästä enää parane:

Jäälautta

Lonkeroita

Lumisaari

Trio

Lumikenkäuraa metsässä

Luonnetta kasvattamassa

China Center Kouvolassa

Mikään ei kirpaise niin syvältä kuin kätkö, jonka kyllä näet mutta et saa näppeihisi. Näin kävi minulle loppiaisena. Päätin parin viikon laiskottelun jälkeen ryhdistäytyä ja käväisin loppiaisena muutamalla kätköllä Kouvolassa. Tai ainakin oli tarkoitus.

Ahlmanintien historiaan tutustuin kätkökuvauksen ja parkkipaikalla olleen kyltin avulla. Kätkökin löytyi suosiolla mahtavasta lumihangesta huolimatta.

Sen sijaan keskustassa sijainnut kätkö tuotti tuskaa. Lumesta ei ollut täällä riesaa, mutta vaikeuskerrointa lisäsi kätkön sijoittelu.

Taskulamppu jäi autoon, mutta uskoin päivänvalossa kätkön löytyvän ilman lamppuakin. Kätköä lähestyessäni tulin toisiin aatoksiin, mutta en enää viitsinyt palata autolle lamppua hakemaan.

Turvauduin vinkkiin ja katso: niukassa valossa purnukka osui kuin osuikin silmiini. Mutta siihen se ilo loppuikin. Fyysiset mittani ja piip-taitoni eivät riittäneet. Pakko oli antaa periksi, vaikka purnukka ilkkuen keikkui vain puolen metrin päässä. Uurastukseni lopputuloksena olivat jäiset ja naarmuuntuneet sormet.

Harmittavat takaiskut eivät jääneet tähän. Idän invaasion korkattuani päätin harrastaa lumihangessa rämpimistä ja suunnata kohti Jyräänjoen varrella olevaa kätköä. Tarvoin lumihangessa vajaan kilometrin. Perillä ihailin kaunista jokimaisemaa ja otin runsaasti valokuvia.

Jyräänjoki Kouvolassa (Valkeala)

Kätkön kanssa kävi hieman huonommin: täällä en saanut edes katsekontaktia purnukkaan. Potentiaalinen paikka kyllä löytyi. Tungin käteni olkapäätä myöten onkaloon. Paljain käsin kaavin onkalon sisustaa ja kiittelin talvisia olosuhteita: onkaloissa viihtyvät eläimet lienevät ainakin lähes kaikki talvihorroksessa.

Luovutin. Lähdin paluumatkalle ilman sanottavampia fyysisiä vaurioita. Takaisin autolle talsiessani harmittelin sitä, että olin jättänyt lumikengät auton takapaksiin. Puolen metrin lumihangessa niille olisi ollut käyttöä, kun paluumatkalla fysiikka alkoi olla koetuksella.

Lumikengät mallia Morpho Ultima

Tämä jos mikä kasvattaa luonnetta.