Kiitos ja kumarrus!

Geokätköilyni ei ole lopahtanut jkukkolan tekemään jäynään viime vuoden elokuussa. Silloin kyllä koin Repovedellä harrastukseni aiheuttaman pahimman kauhunhetken, kun kätköllä lokikirjaa täyttäessäni näin ilmiselvän valkoisen käärmeen parin metrin päässä kallion onkalossa. Toivuin järkytyksestä saadessani kätkön tekijältä ystävällisen pahoittelun sydämen tykytystä aiheuttaneesta pilasta.

Syy geokätköilyn hidastuneeseen tahtiini on hyvin looginen tämänikäiselle ihmiselle: Vuosi sitten selkäni pasahti. Eikä kunnon helpotusta ole tuoneet lääkärien piikit, särkylääkkeet eivätkä pari poppatohtoriakaan. Jälkimmäisten ansiosta kuitenkin pystyn kävelemään ja istumaan. Nukkuminen vaaka-asennossa tuottaa edelleenkin ongelmia. Useampia kätköjä on tullut kuitenkin etsittyä joka kuukausi, vaikka yöunet ovat jääneet vähiin ja sängystä ylös pääseminen on ollut vaikeaa seuraavana aamuna.

Vappu ei tuonut maan päällistä paratiisia
Mutta nyt iloisiin uutisiin. Odotin tämän vuoden vappua kuin lapsi joulupukkia. Vappuna näet julkaistiin Maanmittauslaitoksen avointen kartta-aineistojen tiedostopalvelu. Tai itse asiassa maksuttoman digitaalisen kartta-aineiston julkaisu tapahtui pienellä viipeellä ja portaittain.

Mutta siihen iloni sitten lopahtikin. Koin melkoisen takaiskun, kun imuroin digitaalista maastokarttaa omalle tietokoneelleni. Mittakaava oli aika suuri, 1:50 000:een. Vanhana suunnistajana muistelin suunnistuksen erikoiskarttojen olleen mittakaavassa 1:10-15 000:een.

Pahimman takaiskun koin, kun avasin koneelleni imuroimani kartan. Se ei kestänyt lainkaan suurentamista ja alkuperäinenkin koko oli epätarkka. Siihen lopahti maksuttomien karttojen imurointini. (Vasta nyt tajusin vian olevan valokuvien esikatseluohjelmassa. Kunnon kuvankäsittelyohjelmissa karttakuvaa pystyi suurentamaan tarkkuuden kärsimättä. Mutta senkään jälkeen en osannut muuta karttapalalle tehdä…)

Kolmen kuukauden mittaisen uurastukseni lopputulos: karttapalanen, joka ei toimi Garminin gepsissä.

Pailakka teki ihmeitä
Taivas repesi 27. heinäkuuta, kun Pailakka kirjoitteli geokätköilijöiden keskustelupalstalla seuraavan tekstin: ”MML kun noita aineistoja avasi vapaaseen käyttöön niin tuli ne nyt sitten käännettyä garmininkin ymmärtämään muotoon, löytyypi osoitteesta http://kartat.hylly.org/.”

Eli joku viisas geokätköilyn harrastaja oli osannut muokata Maanmittauslaitoksen kartta-aineistoja Garminin gps-laitteisiin sopivaan muotoon ja laittoi työnsä tuloksen yleiseen jakoon. Imuroin 28 minuutissa pailakan sivustolta koko Suomen kartan. 3,5 tuntia hurahti, kun siirsin kartan tietokoneeltani gepsiin. (Kartan kakkosversion siirsin tietokoneessani adapterin avulla suoraan mikrsoSD-muistikortille. Siinä aikaa hurahti enää 14,5 minuuttia.)

Ja toden totta. Lopputulos on loistava. Maastokartta on selkeälukuinen, sisältää kaiken olennaisen tiedon ja kestää zoomailua mennen tullen. Runsas pari kymmentä kätköä kartalla on haettu, ja kaikki toiminnot ovat sujuneet kuin elokuvissa. Elokuun alussa Pailakka on jo julkistanut kartasta uuden version, johon on lisätty mm. katujen ja teiden nimet ja numerot, veneilyväylät ja moottorikelkkareitit.

Pailakan muokkaamia karttoja voi zoomailla mielin määrin.

Reititystä en edes kaipaa
Jos oikein haluaisi saivarrella, niin autoilumoodin reitityksen puutetta voisi itkeä. Mutta sitäkään ominaisuutta ei kaipaa, jos omaa edes jonkinlaisen kartanlukutaidon. Auton ajoreitin pystyy itse suunnittelemaan, ja gepsin sinisenä välkkyvä kursori kertoo autoilumoodissakin aina oman sijainnin. Pidemmillä ajomatkoilla taas voi tukeutua autonavigaattoriin.

Pieni nyanssi on, että korkeuskäyrät, ojat, sähkölinjat yms. näkyvät kartassa teiden päällä. Tasojen järjestyksen muutos tms. voisi tuoda korjauksen tähän vähäpätöisen pulmaan.

Nyt bittinikkareilla on ainutlaatuinen mahdollisuus kehitellä erilaisia paikkatietoon pohjautuvia palveluita kunnon karttapohjille. Enää ei tarvitse tukeutua Google Mapsin tai Open Street Mapsin ylimalkaisiin karttoihin. Maanmittauslaitoksen käyttölisenssin mukaan aineistoja saa vapaasti muokata ja hyödyntää myös kaupallisesti.

Yllätykset ovat geokätköilyn suola (sisältää spoilaavaa materiaalia)

Suuri jyrkänne 

Yllätykset kuuluvat olennaisena osana geokätköilyyn. Useimmiten purkkijahdissa yllättyy myönteisesti. Kohde, johon kätkö on piilotettu, saattaa olla aivan satumaisen kaunis. Tällaisia paikkoja löytyy tukuittain esimerkiksi Kymijoen rantamaisemissa.

Ikäviä yllätyksiä voi kohdata, vaikka löytäisikin purnukan. Tällaisen kokemuksen kirjasin eräällä metsäkätköllä Pohjois-Kymenlaaksossa.

Patikoin halki ryteikköjen ja hakkuuaukeiden kohti erästä luolaa. Hirvikärpäslauma oli kimpussani koko matkan, ja risut raatelivat paljaita sääriäni. Pienen kaarroksen jälkeen löysin määränpään: mahtavan jyrkänteen juurella olevan siirtokivilohkareiden muodostaman luolan.

Tungin gepsin taskuuni ja taskulamppu kädessäni sukelsin pimeyteen. Varoin luolassa olevia lohkareita ja yritin olla tippumatta lohkareiden välissä olevaan veteen. Purkki osui helposti taskulampun valokiilaan. Kurkottelin purkkia näppeihini maaten mahallani lohkareen päällä. Silloin se tapahtui.

Taskulampun valossa häivähti outo valkoinen kieppi. Se lojui liikkumatta lohkareiden välissä.

– Albiinokäärme.

Ajatus käärmeestä pimeässä luolassa sai minut paniikin valtaan.

Albiinokäärme lohkareen takana

Kauhusta kankeana en saanut jalkojani liikkumaan, vaikka kuinka yritin komentaa niitä liikkeelle. Kökötettyäni tovin mahallani jääkylmän lohkareen päällä totesin, että otus ei liiku mihinkään.

Niinpä päätin kylmän rauhallisesti ottaa kätköpurkin ja kirjata käyntini paikalla. Ei sitä turhan takia ole kilometrikaupalla metsässä rämmitty.

Rauhoituttuani vielä lisää päätin valokuvata albiinokäärmeen. Olihan joku todiste otuksesta saatava. Sähläsin ensin kännykkäkamerani kanssa. En saanut sitä toimimaan. Lievää paniikkia oli siis edelleen havaittavissa.

En kuitenkaan menettänyt täysin toimintakykyäni. Muistin, että uudessa gepsissäni on kamera. Tungin taskulampun suuhuni ja otin taskulampun valossa gepsin kameralla pari valokuvaa.

Keskittymistäni episodi hieman häiritsi. Tuhrasin lapulle lokikirjassa olleen bonuskätkön koordinaatit. Myöhemmin autolla huomasin, että lappu oli hävinnyt jonnekin.

Jälkinäytös:

Kirjasin netissä kätkön lokiin hukanneeni bonuskätkön koordinaatit. Syytä sähläilyyni en kehdannut laittaa julkisesti nähtäville. Kätkön omistaja ystävällisesti lähetti minulle koordinaatit sähköpostitse.

Kiittelin kätkön omistajaa avusta ja kerroin, kuinka olin luolassa törmännyt albiinokäärmeeseen. Paluupostissa tuli vastaus:

”Tuota tuota, mitäköhän tähän sanoisi... anteeksi säikyttelystä. Taitaa olla kätköntekijä syypää säikähdykseesi.”

”Piilotin nimittäin aikoinaan purkin viereen halpahallista ostamani lasten leikkikäärmeen ihan pilailumielessä. Ajattelematta sen enempää mahdollisia ikäviäkin seurauksia.”

Tarinan opetus: Ei pidä uskoa kaikkea, mitä omin silmin näkee.

Melontaretki geokätköillen Niskajärvellä (Kouvola/Jaala)

Meloessa sielu lepää

Jaalan Niskajärvi, Aittosaari

Kesäloma tuli ja meni. Lomalla innostuin suunnattomasti melonnasta. Aikaisempi kokemus lajista on 70-luvun puolivälistä. Niistä ajoista ovat välineet melkoisesti kehittyneet. Kuten olettaa saattaa, on hankinnan taustalla geokätköily. Minulla on ollut löytämättä useita upeita saarikätköjä, koska en ole omistanut tarvittavaa kalustoa.

Erämessuilla Korialla ostamaani kajakkia on tullut lomalla testattua moneen kertaan. Tein edullisen kaupan messuilla esittelykäytössä olleesta ilmatäytteisestä kajakista Kouvolan Intersport-kauppiaan kanssa. Olen ollut kesäkuun puolivälistä lähtien Advanced Frame -kajakin onnellinen omistaja.

Pelkästä omistamisen ilosta ei suinkaan ole kyse. Olen melonut ilmatäytteisellä kajakilla useilla järvillä ja joissa. Aina en ole edes ollut kätköjahdissa. Maailma näyttää toisenlaiselta geokätköilijän silmin, mutta samaa voi sanoa myös melojan näkövinkkelistä.

Kymijoki Sikosaari

Kymijoki, Voikkaa

 Kymijoki sai uusia ulottuvuuksia, kun kiersin kajakillani Hovinsaaren, Sikosaaren ja Tuhosaaret. Myös entisten Mankalan koskien hulppeat maisemat saivat minusta ikuisen fanin. Olen kolunnut Kymijoen rantoja jalkapatikassa pitkiä pätkiä merelle saakka. Mutta joki näyttäytyy aivan toisenlaiselta vedestä käsin.

Ilmatäytteinen kajakki kestää vertailun

Rantautuminen Hovinsaareen Kymijoella

Entäpä kajakki. Aiemmin ilmatäytteisiä kajakkeja pidettiin lähes pyhäinhäväistyksenä. Nykyiset mallit kestävät ominaisuuksiltaan vertailun ”oikeisiin” kajakkeihin. Tukevat alumiinivahvisteiset keula ja perä parantavat ohjattavuutta. Erilliset ilmakennot ja kolmikerroksinen pohja tuovat turvallisuutta. Olen rantautunut hyvinkin kivikkoisissa paikoissa, mutta en ole saanut ainakaan toistaiseksi aikaiseksi yhtäkään pintanaarmua kajakin pohjaan.

Suuntavakavuus on hyvä, kunhan on asetellut lattiakammion suoraan. Suuntavakavuutta edistää pieni köli perässä. Sivutuulessa kajakki hieman keikkuu, mutta rauhalliseenkin tahtiin melottaessa ei tuuli etenemistä haittaa. Aukkopeite estää suurempien tyrskyjen aiheuttamien vesien syöksähtelyn syliin. Tosin sellaisilla ilmoilla pysyttelen kiltisti maissa.

Ilmatäytteisen kajakin saa melontakuntoon alle 10 minuutissa. Tyhjennys käy parissa minuutissa. Parasta värkissä on tietysti, että sen pystyy kuljettamaan näppärästi. Se mahtuu pikkuautoon kevyesti. Samaa ei voi sanoa kovapinnoitteisista kajakeista.

Advanced Frame mahtuu suhteellisen pieneen laukkuun. 17 kilon painoista pakettia jaksaa kantaa heiveröisempikin useampia satoja metrejä.

Vesille pääsee mökitönkin meloja

Ja lopuksi kiitokset. Kouvolassa ja Iitissä on lukemattomia kuntien tai kylien omistuksessa olevia veneiden laskupaikkoja ja venesatamia. Niistä pääsevät hyvin vesille myös melojat. Ei ole mitään tarvetta omaksua saksalaismallista, yksityisomistuksessa olevien kesämökkien valloittamista (jokamiehenoikeudet eivät siihen oikeuta).

Kymijoki Mankala

Kymijoki Hovinsaari

Kymijoki Tapola

Kymijoki Linnasaari

Epätoivoa ja paikallishistoriaan perehtymistä

Polun viitoitus on hyvässä kunnossa.

Siinä se on.

900. löytämäni kätkö näki tänään päivänvalon. Olin ollut ankarassa kesäflunssassa jo pari viikkoa. Siksi uuden merkkipaalun saavuttaminen tapahtui odotettua hitaammassa tahdissa.

Risukko on poistettu pommikuopista.

Tarkoituksella ajoitin rajan rikkoutumisen tapahtuvaksi Kausalan pommitusten (4.7.1941) muistoksi tehdyllä kätköllä. Iitin Kotiseutuyhdistys kunnosti Pohjois-Kymen Kasvun rahoittamassa hankkeessa jatkosodan aikaisen pommituspaikan lukion takamaastossa ja järjesti tapahtuman muistelun 2. heinäkuuta. Nopeana miehenä Trulli laati Pommipolku-multikätkön alueelle jo seuraavana maanantaina.

Pieniä epätoivon hetkiä podin Pommipolulle lähtiessäni. Löytämieni kätköjen määräksi netissä väitettiin 898. Ihmettelin tovin, miten se voi olla mahdollista. Löydettyjen kätköjen listaa tarkistaessani huomasin, että edellisviikolla 7.7. löytämäni kätkö puuttui listalta. Olin käynyt kuumetokkurassa hakemassa poikani Utista ja samalla olin poiminut Matalalentoa-kätkön. En ollut muistanut logata netissä kätköä löydetyksi. Korjasin unohdukseni ja lähdin matkaan.

Poliisi kaipaa apua.

Tulostin kätkökuvauksen, koska multi edellytti pieniä laskutoimituksia. Toisen epätoivon hetken koin lähtöpisteessä. Opasteet ja infotaulu olivat kyllä säilyneet maastossa, mutta pronssinen muistolaatta oli kähvelletty muistokivestä. Laatan paikalla oli lyhyt tiedote, jossa varkaudesta jotain tietäviä pyydettiin ottamaan yhteyttä paikalliseen poliisiin. Eikö mikään enää ole pyhää!

Nopeiden laskutoimitusten jälkeen tallustelin polkua pitkin kakkospisteelle. Sieltä löytyi pienen tihrustelun jälkeen tarvittavat koordinaatit loppupisteelle. Sateen jälkeen kuusikkometsä oli täynnä hyttysiä. Ininä oli melkoinen, kun kahlasin pöpelikön halki loppupisteelle. Itse purkki löytyi tarkoista naateista. Varovaisena ihmisenä ensin tökin kepillä nollapistettä, ennen kuin tungin käteni sinne…

Polku kiemurtelee Iitin lukion takamaastossa.

Paluumatkalla poikkesin vielä katsomassa talvisodan aikaista pommituspaikkaa Teilimäen rautatiesillan kupeessa. Onneksi siellä oli vielä hyvässä tallessa muistolaatta ja infotaulukin.

Talvisodan Kausalan pommitusten muistolaatta ja infotaulu.

Sataset paukkuvat ja muita merkkipaaluja

Mikkelin tuomiokirkko oli 500:s löytämäni
kätkö ja se löytyi 6.5.2010.

Geokätköilyssä perinteisesti juhlistetaan lukuisia merkkipaaluja. Keskustelufoorumissa on omistettu oma alueensa viesteille, missä kerrotaan kansalle aina, kun uuden sadan löydetyn kätkön raja ylittyy. Kaikki eivät jaksa merkkipaalujen ylityksistä julkisesti kertoa, mutta jotain sykähdyttävää satasen ylityksissä piilee.

Tämän havaitsee itsessään aina, kun seuraava satanen alkaa uhkaavasti lähestyä. Vaikka aika on kortilla ja muut velvoitteet hidastaisivat kätköjen etsintää, löytyy aina jostain sopiva rakonen muutaman purkin korkkaamiseksi. Vaikka olisi kuinka vannoutunut metsäkätköjen kiertäjä, unohtuvat periaatteet, kun uusi haamuraja siintää näköpiirissä.

Silloin lentää tukka putkella vaikka keskellä kaupunkia citykätköjen perässä ja kohteeksi kelpaavat mitkä tusinapurkit tahansa. Selvää on, ettei silloin aina malta edes kätkökuvauksia lueskella. Ympäristöäkään ei ehdi ihastella, vaikka kohteessa sattuisikin katseltavaa olevan.

Heinolan Tähtiniemessä löytyi 600:s kätkö 22.6.2010.

Myös harrastuksen vuosijuhlia vietetään. Usein se merkitsee omien kätköjen tekemistä. Tunnollisemmat suunnittelevat kuukausikaupalla uutta persoonallista kätköään, jonka julkistaminen ajoitetaan päivälle, jolloin harrastuksen aloittamisesta on kulunut tasan vuosi, kaksi jne.

Ei voi kuin ihastella ihmisen mielikuvituksen määrää, kun rajojen ylityksiä juhlistetaan mitä ihmeellisimmillä uusilla purkkivariaatioilla. Aina tuntuu löytyvän uusia tapoja naamioida kätkö tai kehitellä ennen näkemätön mysteerikätkö.

Iitin Pyrinnön reissaaja (tb)

Liikenteeseen laitetaan usein omia reissaajia (tb) tai geokolikoita, joilla voidaan juhlistaa myös satasten tai vuosirajojen ylityksiä. Sanomattakin on selvää, että omat geokolikkonsa löytyvät lähes jokaiselle sataselle ja vuodelle.

Huonomuistisimmatkin pysyvät kartalla merkkipaalujen ylityksistä. Sen takaa geocaching.com-sivuston tietotekniikka. Löydetyn kätkön järjestysnumero vaihtuu automaattisesti yhtä suuremmaksi aina, kun loggaa uuden kätkön. Suomalainen geocache.fi-sivusto tuo ilmoille grafiikkaa kätkökehityksen kuvaamiseen. Pedantimmat harrastajat hyödyntävät lisäksi esim. Cache Stats -ohjelmaa. Sillä saa monipuolisen kuvauksen kätköilyhistoriastaan.

Itselläni on jo kuukausikaupalla siintänyt edessä 900:n löydetyn kätkön raja. Hitaasti, mutta varmasti se lähestyy.

Satasten ylitykset Cache Stats -ohjelmassa

Joka paikkaan sitä ihminen nenänsä tunkee

Toukokuun aikana on Kouvolan seudulle ilmestynyt kätkö poikineen, eivätkä kohteet välttämättä ole olleet aivan tavanomaisia. Vaikka eniten pidän upeista metsäkätköistä, on matkan varrelle osunut myös toisenlaisia ”nähtävyyksiä”.

Sunnuntaina kävin pölynimuriostoksilla, kun vanha hyvin palvellut värkki sanoi sopimuksen irti. Reissu hieman venyi, koska poimin matkan varrelta muutaman uuden kätkön. Myönnän kyllä, että suorempikin reitti olisi kodinkoneliikkeeseen löytynyt. Nyt matkaan tuhraantui aikaa viitisen tuntia…

Sunnuntaille osui yksi karmaiseva paikka, johon en ilman purkkijahtia olisi nenääni pistänyt. Vastaavanlaisia loukkoja on eteen tullut muuallakin.

Jotta en pilaa kätköilijöiden tulevia nautintoja, laitan koosteen eriasteisia pelkotiloja herättäneistä kätköistä valokuvina ilman kätköjen nimiä (lähinnä ahtaan ja pimeän paikan kammoa). Purkkien sijaintia ei valokuvista pysty päättelemään.

Rauniot

Vesiränni

Vettä ja roskia

Luolasto

Tehtaan rauniot

Bunkkeri ulkoa