Yllätykset ovat geokätköilyn suola (sisältää spoilaavaa materiaalia)

Suuri jyrkänne 

Yllätykset kuuluvat olennaisena osana geokätköilyyn. Useimmiten purkkijahdissa yllättyy myönteisesti. Kohde, johon kätkö on piilotettu, saattaa olla aivan satumaisen kaunis. Tällaisia paikkoja löytyy tukuittain esimerkiksi Kymijoen rantamaisemissa.

Ikäviä yllätyksiä voi kohdata, vaikka löytäisikin purnukan. Tällaisen kokemuksen kirjasin eräällä metsäkätköllä Pohjois-Kymenlaaksossa.

Patikoin halki ryteikköjen ja hakkuuaukeiden kohti erästä luolaa. Hirvikärpäslauma oli kimpussani koko matkan, ja risut raatelivat paljaita sääriäni. Pienen kaarroksen jälkeen löysin määränpään: mahtavan jyrkänteen juurella olevan siirtokivilohkareiden muodostaman luolan.

Tungin gepsin taskuuni ja taskulamppu kädessäni sukelsin pimeyteen. Varoin luolassa olevia lohkareita ja yritin olla tippumatta lohkareiden välissä olevaan veteen. Purkki osui helposti taskulampun valokiilaan. Kurkottelin purkkia näppeihini maaten mahallani lohkareen päällä. Silloin se tapahtui.

Taskulampun valossa häivähti outo valkoinen kieppi. Se lojui liikkumatta lohkareiden välissä.

– Albiinokäärme.

Ajatus käärmeestä pimeässä luolassa sai minut paniikin valtaan.

Albiinokäärme lohkareen takana

Kauhusta kankeana en saanut jalkojani liikkumaan, vaikka kuinka yritin komentaa niitä liikkeelle. Kökötettyäni tovin mahallani jääkylmän lohkareen päällä totesin, että otus ei liiku mihinkään.

Niinpä päätin kylmän rauhallisesti ottaa kätköpurkin ja kirjata käyntini paikalla. Ei sitä turhan takia ole kilometrikaupalla metsässä rämmitty.

Rauhoituttuani vielä lisää päätin valokuvata albiinokäärmeen. Olihan joku todiste otuksesta saatava. Sähläsin ensin kännykkäkamerani kanssa. En saanut sitä toimimaan. Lievää paniikkia oli siis edelleen havaittavissa.

En kuitenkaan menettänyt täysin toimintakykyäni. Muistin, että uudessa gepsissäni on kamera. Tungin taskulampun suuhuni ja otin taskulampun valossa gepsin kameralla pari valokuvaa.

Keskittymistäni episodi hieman häiritsi. Tuhrasin lapulle lokikirjassa olleen bonuskätkön koordinaatit. Myöhemmin autolla huomasin, että lappu oli hävinnyt jonnekin.

Jälkinäytös:

Kirjasin netissä kätkön lokiin hukanneeni bonuskätkön koordinaatit. Syytä sähläilyyni en kehdannut laittaa julkisesti nähtäville. Kätkön omistaja ystävällisesti lähetti minulle koordinaatit sähköpostitse.

Kiittelin kätkön omistajaa avusta ja kerroin, kuinka olin luolassa törmännyt albiinokäärmeeseen. Paluupostissa tuli vastaus:

”Tuota tuota, mitäköhän tähän sanoisi... anteeksi säikyttelystä. Taitaa olla kätköntekijä syypää säikähdykseesi.”

”Piilotin nimittäin aikoinaan purkin viereen halpahallista ostamani lasten leikkikäärmeen ihan pilailumielessä. Ajattelematta sen enempää mahdollisia ikäviäkin seurauksia.”

Tarinan opetus: Ei pidä uskoa kaikkea, mitä omin silmin näkee.