Maagiset luvut 10-10-10

En ole tähän ikään mennessä hurahtanut mihinkään joukkohullutteluun, mutta tänään se ihme tapahtui. Kyse oli tietysti geokätköilyn ennätysjahdista. Maagiset luvut 10-10-10 kuvaavat geokätköilyn 10-vuotista merkkipaalua. Samalla ne edustavat maailmanlaajuisen geokätköily-sivuston ylläpitäjän, Groundspeakin, 10-vuotista taivalta.

Lokakuun kymmenes päivä 2010 kätköilijöitä innostettiin loggaamaan vähintään yhdellä kätköllä. Tehdessäni päivän ensimmäisen kirjaukseni nettiin, tupsahti profiiliini 10-vuotishaasteeseen osallistumisesta kertova virtuaalinen muisto. Tähänastinen ennätys on ollut 56 654 kätköilijää yhden vuorokauden aikana. Pian saamme nähdä, miten monta muuta hullua juoksi muovipurkkien perässä tänään.

Kiersin illalla kolme kätköä Iitissä ja Kuusankoskella. Kaikki taattua Trulli-laatua. Ensimmäinen etappi oli Trullin piilopirtti Reventeenvuorella. Siellä sain samalla ihastella kalliokiipeilijöiden taitoja. Jyrkänteeltä alas laskeutuminen köyden varassa ei minunlaistani korkean paikan kammoa potevaa houkuttele.

Pienemmältä pahalta tuntui ahtautua kallion juurella olevaan onkaloon. Siitäkin huolimatta, että poden myös ahtaan paikan kammoa. Otsalampun valossa luikertelin ahtaassa kallionkolossa. Pakokauhu meinasi ottaa vallan. Onneksi yläpuolen onkalosta kuulsi hieman valoa, joten uskalsin pujotella ylöspäin. Sieltähän muovirasia löytyi, ja sain nimeni lokikirjaan.

Lyöttilässä odotti multikätkö ensimmäisen maailmansodan aikaisessa linnoituksessa. Välietapit oli ripoteltu linnoituksessa kiertelevän polun varteen. Näin tuli samalla nähtyä maanomistajan kunnostama linnoitus kokonaisuudessaan.

Hölmöilyltäkään en välttynyt. Lyöttilän linnoituksen kätkö oli neljän etapin multi. Itse kätkö sijaitsi neljännessä pisteessä. Tohkeissani en osannut laskea neljään. Kiertelin ja kurkin kaikki kuuset ja katajat kymmenen metrin säteellä neljännellä pisteellä koordinaattiliuskaa etsiessäni.

Varttitunnin toilailun jälkeen huomasin jalkojeni juuressa jotain outoa. Siellähän se kätköpurkki lymysi. Vasta sitten tajusin olevani jo loppupisteellä. Eihän sieltä enää mitään koordinaattiliuskaa voinut löytyäkään.

Ilta alkoi jo hämärtää, kun koukkasin viimeiselle kohteelle Anhavaan, Isomäen muistokivelle. Auton jätin tien varteen ja kipitin pururataa pitkin kätkön lähelle. Vielä sata metriä metsässä rämpimistä ja sain hyvin camotun kätkörasian käsiini. Koukkasin samalla katsomassa kansalaissodan melskeistä muistuttavaa kiveä.

Pientä vihjettä 10-vuotishaasteen osallistujamäärästä sain kätköjen loggauksia nettiin tehdessäni. Koskaan ei nettisivusto ole näin pahasti takkuillut. Moni muukin naputteli löytöjään sivustolle samaan aikaan eri puolilla maapalloa.