sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Kulttuurihistoriaa ja menneisyyden haamuja

Hiidensaari Marlebäckistä kuvattuna

Geokätköily tuo hupia elämään: ainakin, jos kierrät iittiläisen Trullin kätköjä. Tämä tuli taas todistettua tänään, kun koukkasin muutamalla kätköllä. Pari viikkoa vierähti ankaran pakkasen ja työkiireiden takia ilman ainuttakaan muovipurkkia. Podin jo melkoisia vieroitusoireita.

Niinpä päätin piristää itseäni kurvaamalla Lyöttilään. Trulli oli tehnyt uusia kätköjä jo useampi viikko sitten. Trulli on perehtynyt hyvin paikallishistoriaan. Tämä näkyy kätkökuvauksissa, jotka kelpaisivat vaikka matkailuesitteisiin.

Marlebäckin Hella –kätkö julkaistiin tammikuun lopussa, kun Juha Wuolijoen elokuva Hella W. sai ensi-iltansa. Kätkökuvauksesta saa kattavan pläjäyksen Marlebäckin kartanon kulttuurihistoriasta. Tiivistetysti paikan vaiheista: suomenvirolainen poliitikko, näytelmäkirjailija, Yleisradion pääjohtaja, liikenainen (ja vakoilijakin) Hella Wuolijoki emännöi Iitissä sijaitsevaa Marlebäckin kartanoa vuosina 1920–1940. Saksalainen kirjailija Bertolt Brecht oli kesällä 1940 maanpaossa Niittylahdessa, joka sijaitsee Marlebäckin kartanon mailla. Yhteistyön tuloksena syntyi näytelmä Herra Puntila ja renkinsä Matti.

Marlebäckin navetta
Parkkeerasin autoni postilaatikkorivistön viereen ja tähyilin kauempana häämöttäviä rakennuksia. Iso navetta oli enää muistuttamassa menneistä vuosikymmenistä. Tosin alkuperäinen oli tuhoutunut tulipalossa 1946. Tilalle oli pystytetty hieman vaatimattomampi navetta. Päärakennus oli palanut 1949.

Viime kesänä ihastelin Iitissä Hella Wuolijoen elämästä kertovaa näytelmää, jonka käsikirjoitus oli Laila Sepän käsialaa. Jotain liikahti sisimmässäni, vaikka seisoskelin arkisten postilaatikoiden kupeessa ja Marlebäckin loistosta ei ollut jäljellä enää mitään. Silti tunsin oloni hyvin pieneksi paikan kulttuurihistoriallisen menneisyyden edessä.

Niittylahti
Upeasti camotun Marlebäckin Hella -kätkön jälkeen jatkoin matkaani Niittylahden pysäköintipaikalle. Alkuperäisestä kartanomiljööstä on yhä jäljellä Hellan vuonna 1923 vanhemmilleen rakennuttama uusklassisen tyylin mukainen Niittylahti-huvilarakennus.

Olin käynyt paikalla viimeksi runsas pari kymmentä vuotta sitten. Silloin juhlistettiin Niittylahden uutta tulemista Paperiliiton Voikkaan ammattiosasto 36:n kesäpaikkana. Paikalla juhlassa oli Hella Wuolijoen tyttärenpoika Erkki Tuomioja. Nykyisin Niittylahti on Kymin Eläkesäätiön omistuksessa ja vuokrattuna Paperiliiton ammattiosasto Kuusanniemi -Voikkaa 85 ry:n jäsenistön käyttöön.

Tikku-ukko
Jatkoin matkaa kävellen Trullin Ruumisniemen aarre –mysteerikätkölle. Olin tulostanut kartan kotona ja kompassin avulla laskenut kätkön sijainnin. Tarvoin lumihangessa. Edellisten kätköilijöiden reitti näkyi selvästi maastossa, ja loppupiste löytyi helposti.

Konttailin tovin ja olin revetä riemusta. Kätkökuvauksen ja aikaisemmat loggaukset luettuani osasin odottaa jotain vitsikästä. Trulli oli säveltänyt hauskan tarinan, ja loppuhuipennuksen koin kaivaessani aarteen esiin. Aarrearkun vartija oli edelleen paikalla, ja vaati rohkeutta kajota arkun sisältöön. Palautin arkun paikoilleen ja toivottelin vartijalle leppoisia päiviä. Valitettavasti en voi julkaista ottamaani valokuvaa, koska se pilaisi paikalle tulevien kätköilijöiden riemun.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti