maanantai 18. huhtikuuta 2011

Luonto- ja kulttuurielämyksiä Alakylässä

Kymijoen jokiuomaa
Kouvolassa on useita upeita ulkoilureittejä aivan kaupunkilaisten käden ulottuvilla. Alakylän kulttuuri- ja luontopolku on hyvä vaihtoehto, kun lähdetään koko perheen kanssa matkaan helppokulkuiseen maastoon. Matkaa keskustasta ei tule viittäkään kilometriä.

Sunnuntaina kävin katsastamassa einojuhanin kätkön Alakylän luontopolun laavulla. Äänestysreissu hieman venyi, kun koukkasin vaaliuurnalta kotiin Korian kautta. Mutta samalla tuli käytyä myös Pioneeripuiston uusimmalla purkilla.

Alakylän kulttuuri- ja luontopolun infotaulu
Jätin auton parkkiin Korian sillan kupeeseen. Tavasin tovin luontopolun infotaulua. Opin mm., että Kurjenmiekka viihtyy Kymijoen lehtomaisemassa. Kurjenmiekka on Kymenlaakson maakuntakukka. Lähdin gepsin osoittamaan suuntaan kuusikkoon, jossa lumi oli jo enimmäkseen sulanut. Gepsi näytti matkaa laavulle noin 800 metriä.

Suurimman osan matkasta taivalsin pitkospuita pitkin. Avoimilla alueilla pitkospuut olivat vielä lumen peitossa. Tähän aikaan vuodesta yksikin harha-askel reitiltä tietää vettä kenkään.

Alakylän laavu
Perillä oli hulppea laavu, johon mahtuu makkaran paistoon isompikin porukka. Ainakin toistaiseksi kannattaa ottaa omat polttopuut reppuun. Onneksi vandaalit eivät ole ainakaan vielä tehneet tuhojaan alueella.

Päätin syynätä laavun vasta kätköltä palatessani. Jatkoin matkaa rinnettä alas hyvin tehtyjä puuportaita pitkin. Olin katsellut karttaa puolihuolimattomasti. Yritin sitkeästi pysytellä vastaan tulleen ojan etupuolella. Päähäni oli jäänyt ajatus, että ojaa ei pidä ylittää.

Kymijoen jokimaisemaa laavulta päin
Niinpä lähdin tallustelemaan lumiseen rinteeseen, vaikka siellä ei muiden jälkiä näkynytkään. Haahuiluni loppui lyhyeen. Rinteessä askel lipesi. Lopulta löysin itseni kyljelläni useamman metrin alempaa. Tämä herätti vihdoin harmaat aivosoluni.

Tarkistin gepsin kartasta, että kätkön luo päästäkseni minun täytyy ylittää pienempi oja. Jatkoin siis turvallisesti matkaa rantaan rakennettuja pitkospuita pitkin. Yksi loikkaus ja olin jo kätkön lähistöllä. Tosin on myönnettävä, että lukaisin vinkin sitä ennen. Vinkkiin oli turvauduttava, koska gepsi käyttäytyi hieman levottomasti alueella.

Tukeva kaide
Lepoahon kautta takaisin palaava voi koukata Lepoahon reitti- ja Punkkerimetsä-kätköille. Kevättulvan aikaan rantamaisemat eivät ole parhaimmillaan. Paikalle täytyy palata kesällä. Myös polun kulttuuriosioon tutustuminen Alakylän puolella on tulevana kesänä ohjelmassa. Siellä kävin vain pikaisesti viime kesänä Lentäjien muistomerkillä.

Kymijoen rantaan on rakennettu pitkospuita 480 metriä, laavu ja nuotiopaikka, pari puroa ylittävää siltaa sekä viidet raput. Lisäksi polun varteen on asennettu opastauluja, joiden teksteissä valotetaan alueen luonnon lisäksi myös Kymijoen värikästä ja monivaiheista kulttuuriympäristöä. Polku lähtee Korian sillan läheisyydestä ja kulkee metsäalueen läpi Alakylään. Työt rahoittivat Kaakkois-Suomen ELY-keskus ja Kouvolan kaupunki puoliksi.


Pitkospuut kuusikossa



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti