Joka paikkaan sitä ihminen nenänsä tunkee

Toukokuun aikana on Kouvolan seudulle ilmestynyt kätkö poikineen, eivätkä kohteet välttämättä ole olleet aivan tavanomaisia. Vaikka eniten pidän upeista metsäkätköistä, on matkan varrelle osunut myös toisenlaisia ”nähtävyyksiä”.

Sunnuntaina kävin pölynimuriostoksilla, kun vanha hyvin palvellut värkki sanoi sopimuksen irti. Reissu hieman venyi, koska poimin matkan varrelta muutaman uuden kätkön. Myönnän kyllä, että suorempikin reitti olisi kodinkoneliikkeeseen löytynyt. Nyt matkaan tuhraantui aikaa viitisen tuntia…

Sunnuntaille osui yksi karmaiseva paikka, johon en ilman purkkijahtia olisi nenääni pistänyt. Vastaavanlaisia loukkoja on eteen tullut muuallakin.

Jotta en pilaa kätköilijöiden tulevia nautintoja, laitan koosteen eriasteisia pelkotiloja herättäneistä kätköistä valokuvina ilman kätköjen nimiä (lähinnä ahtaan ja pimeän paikan kammoa). Purkkien sijaintia ei valokuvista pysty päättelemään.

Rauniot

Vesiränni

Vettä ja roskia

Luolasto

Tehtaan rauniot

Bunkkeri ulkoa

Kotiseutumuseot: Katoavaa kansaperinnettä vai digiajan tuotekehittelyä?

Puolakan talomuseo Kouvolassa

Parhaillaan vietettävän museoviikon ja eilen (18.5.2011) vietetyn kansainvälisen museopäivän kunniaksi listasin muutamia museoita, joissa olen poikennut. Kuten arvata saattaa, syy vierailuihin ei ole itse museo vaan geokätköily.

Kätköjen tekijät ovat kiitettävästi kaivaneet museoihin liittyvää faktaa kätkökuvauksiin. Näin purkkijahdissa pyörineet ovat samalla saaneet kunnon pläjäyksen paikallishistoriaa.

Alueen kulttuurihistoriallinen merkitys näkyy usein kätkörasian ja luonnollisesti myös kätkön paikan valinnassa. Purkki sijoitetaan niin, etteivät edes yli-innokkaat friikit pääse nakertamaan arvokkaiden rakennusten rakenteita. Suomeksi sanottuna kätköt sijaitsevat selkeissä paikoissa ja usein muualla kuin rakennusten yhteydessä.

Iitin kotiseutumuseo kirkonkylässä ja Puolakan talomuseo Kouvolassa ovat molemmat saaneet arvoisensa kätkörasiat. Lokikirjaa ja muuta rekvisiitta ei ole sullottu mihinkään marketien muovikrääsään. Molemmissa rasia on paikan hengen mukainen. Tästä hatunnosto Trullille ja Tynkäjoosepille. Puolakan talomuseo esittelee talonpoikaisasumista 1900-luvun alussa. Vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta.

Kuusankosken kotiseututalo

Kettumäen työväenasuntomuseo ja Kuusankosken kotiseututalo ovat tulleet tutuksi Trullin ansiosta. Pyörin alueella pidemmän aikaa gepsin juoksuttaessa paikasta toiseen. Onneksi en sokeasti luottanut gepsin lukemiin.

Hulluksi tullut värkki yritti saada minua syöksymään jyrkänteeltä alas. Luotin Trullin kätkökuvaukseen ja pysyttelin poissa jyrkänteen reunalta. Löytyihän sen kätkö lopulta ihan järkevästä paikasta. Samalla tuli alue kartoitettua ja rakennuksiin tutustuttua joka kantilta.

”(Kuusankosken) Kotiseututalon rakennus on kulttuurihistoriallisesti arvokas, arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema kansallisromanttista tyyliä edustava koulurakennus vuodelta 1898. Rakennuksena kotiseututalo on Suomessa ainutlaatuinen ja hyvin säilynyt, kiistaton arvorakennus.” 

Sitaatti on Kouvolan museoverkkoselvityksestä. Se on ainoa myönteinen ilmaus, mitä konsultin laatimasta selvityksestä löytyy. Tosin rakennuksen nykyinen käyttötapa ei konsultin mukaan täytä museon kriteerejä.

Kotkanniemi Luumäellä

Presidentillistä ilmapiiriä pääsin haistelemaan Luumäellä. Arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema Kotkanniemi osui työreissuni varrelle. Poikkesin kotimatkalla kuutostieltä presidentti Per Edvin Svinhufvudin (1861–1944) kotitalolle. Mukana matkassa ollut työkaveri ei pientä viivytystä paheksunut.

Elimäen kotiseutumuseo

Elimäen sekä Valkealan kotiseutumuseot saivat omat kätkönsä tänä keväänä. Asialla olivat Viitakkojim ja Pelhar. Valkealan kotiseutumuseo on vuonna 1774 rakennettu kirkkoherran pappila. Museoalueella on myös Suomen Puotimuseo eli Pokin talo. Muita menneisyyden saloja raottavia kohteita ovat olleet mm. Karralan talomuseo Iitissä, Rantapukin kievarimuseo Anjalassa, lentomuseo Kotkassa ja Lammin kotiseutumuseo.

Vastaus otsikon kysymykseen löytyy tästä linkistä: Toivolan virtuaalikylä vuodelta 1705.

Asevarustelua: Onko mopo karannut käsistä?

Käsigepsi Garmin Oregon

Kun pirulle antaa pikkusormen, se vie koko käden -sanonta pitää paikkaansa myös geokätköilyssä. Se pätee myös harrastuksessa käytettävään tavara-arsenaaliin. Olen harrastanut geokätköilyä kohta kaksi vuotta, ja kaikenlaista rekvisiittaa on tarttunut matkaan. Olen puolustellut hankintojani kaikenlaisilla selityksillä, jotka eivät koskaan liity harrastukseen. Totuuden nimessä on myönnettävä, etteivät selitykset uppoa edes itselleni.

Ensimmäinen hankintani oli gps-laite. Hommasin käsigepsin, kun poltin päreeni Trullin 40-vuotispäivien kätköllä. Tuhansien hyttysten ja paarmojen saartamana etsin metsäkätköä, jota en Kansalaisten karttapaikan tulosteella löytänyt sitten mitenkään. Peruskartan tarkkuus ei metsäkätköllä riittänyt. Kosketusnäytöllinen gepsi on Garmin Oregon 300.

Kiikarit olivat hankintalistalla, koska jotkut kätköt lymyävät korkeuksissa ja tosi hankalasti saavutettavissa paikoissa. Kiikareilla tähyämällä ne saa paikallistettua ja siten välttyy turhilta ponnisteluilta. Kun purkki on kiikaroitu, alkaa kiipeily. Myös lintuja on tullut kiikareilla katseltua, kun lukematon määrä lintutorneja on tullut kierrettyä.

Haltin vaelluskengät kaksin kappalein

Näppärä pikkukannettava Acer One tarvittiin, kun kätköjä piti etsiä netistä kesken reissujen. Työreissuilla hotelleissa sain uusimmat kätköt siirrettyä gepsiin näppärästi talon tarjoamalla ilmaisella nettiyhteydellä. Samalla välttyi kaupunkien iltahoukutuksilta.

Seuraava hankintani oli 8 megapikselin kameran omaava kännykkä. En muka jaksanut roikottaa kaulassani Canonin Powershot IS -kameraa. Matkaan tarttui Nokia N86 -kännykkä.

Canon Eos 500d

Kesäkäyttöön tarkoitetut Halti-vaelluskengät olivat hankintalistalla seuraavat. Nuukana ihmisenä ostin ne alennusmyynnistä. Heti ensimmäisellä reissulla hankalissa maasto-olosuhteissa kaatosateessa totesin jalkineiden olevan puoli numeroa liian suuret ja kiertojäykkyyden olevan aivan olemattoman.


Järjestelmäkameran hommasin, kun halusin saada paremman zoomin. Tytär peri Canonin PowerShotin. Canon EOS 500D varustettuna 55–250 millin lisäputkella täytti vaatimukseni. Heti perään totesin kameran tarvitsevan kunnon kameralaukun. Kamerareppu olikin seuraava ostos. Hetken perästä totesin tarvitsevani ulkoisen salaman, kun sisäisen salaman teho ei riittänyt mihinkään.

Teleskooppioksasakset ja
monikäyttötikkaat

Teleskooppioksasakset (4,8 m) ja monikäyttötikkaat (3,45 m) olivat viime vuonna hankintalistalla. Pihakoivusta tuli katkottua pari oksaa. Totuuden nimessä on myönnettävä, että hommasin työkalut saadakseni pari tosi hankalaa kätköä käsiini.

Lumikengät hankin jo ensimmäisenä talvena. Morpho Ultimat ostin alennusmyynnistä. Vaikka kantavuuden ylärajaan on matkaa vielä 30 kiloa, ei ainakaan puuterilumessa niillä tahdo pärjätä. Pohjia myöten niillä yleensä tarpoo, ellei talvella ole ollut kunnon vesikeliä.

Paremmat kesävaelluskengät hommasin toisena harrastuskesänä: taas Haltit ja alennusmyynnistä. Kiertojäykkyys ja koko olivat nyt kohdallaan, mutta takaiskujakin tuli. Nauhoja kiristäessäni irtosi ylin lenkki kengästä. Ne odottavat edelleen suutarin käsittelyä. Jalkinepuolen viimeisin hankinta ovat talvivaelluskengät. Nyt ei enää varpaita palele, vaikka purkkia ei pakkasessa heti löytyisikään.

Joulukuinen hankintani on Samsung Galaxy -tablet-pc. Se lyö laudalta Acer Onen. Tablettitietokoneessa on sisäänrakennettu 3g-modeemi ja wlan-nettiyhteys. Kun siihen latasi ilmaisen geokätköilyohjelman (g:ceo), on se näpsäkkä työkalu purkkijahdissa. Android-käyttöjärjestelmä kosketusnäyttöineen on simppeli ja nopea. Tabletti-pc:tä käytän reaaliaikaisen kätkötilanteen tsekkaukseen reissuillani ja toisinaan myös kätköjen nopeaan loggaukseen. Kännykän tablettitietokone hakkaa erityisesti näytön suuruudessa.

Samsung Galaxy tab ja g:ceo-kätköilyohjelma

Tehokkaat ladattavat akut sekä yhdistetty auto- ja verkkolaturi ovat alkutalven hankintojani. Niitä tarvitaan gepsiin. Sanyon Eneloop-akut kestävät pari kymmentä astetta pakkasta menettämättä tehoaan. Ansmann Poweline lcd -akkulaturi purkaa ja virkistää akut latauksen lisäksi. Omat akkunsa ja laturinsa tarvitsee tehokas taskulamppu (LightBoom MC-E, MTE M3-21), jonka hankintaan johti viime syksyn pimeys yhdistettynä rankkasateeseen.

Toiveitakin vielä löytyy: Haaveena on ilmatäytteinen kajakki. Sen avulla saisi helposti valloitettua kesäisin saarikätköt. Myös kuljetus sujuisi näppärästi pienessä geoautossa. Vappuna haaveiluni sai lisäpontta, kun tutkailin Iitin vappumiitissä Trullin kajakkia.

Tulevien hankintojen listalla ovat myös auton vetokoukku ja siihen kiinnitettävä polkupyöräteline. Toinen vaihtoehto olisi hankkia taitettava polkupyörä, joka mahtuisi pikkuauton sisätiloihin. Tosin sen käyttöaste voisi kutistua minimiin. Pakettiauton hankinta tuntuu jo itsestäkin ylimitoitetulta. Pyörä on tarpeen kesäisin kätköillä, jotka sijaitsevat kesämökkiteiden varsilla. Niille pääsy autolla on usein estetty puomein.

Ja lopuksi vastaus otsikon kysymykseen: Mopo on karannut käsistä. Ja tauti sen kun pahenee.

Ja vielä tarinan opetus: Jos ostat jalkineita alennusmyynnistä, niin älä tuijota sokeasti halpaa hintaa. Maksa mieluummin vähän enemmän, jotta saat varmasti oikeankokoiset ja käyttötarkoitukseen sopivat kengät.

Räntäsade ja myrskytuuli sävyttivät Iitin vappumiittiä

Sisällä Veteraanimajassa

Millainen on geokätköilyä harrastavan vappu? Maallikkokin voi arvata, ettei kätköilijöiden vapun viettoon sisälly marsseja eikä palopuheita. Pieleen ei mene sekään arvaus, että jotain yhdessä tekemistä vappuun liittyy niilläkin, jotka normaalisti ahertavat harrastuksensa parissa yksin.

No, tietysti vappuna järjestetään miitti eli kätköilijöiden tapaaminen. Se pitää sisällään leppoisaa yhdessä oloa: rupattelua tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Tänä vappuna Suomessa oli tarjolla kolme miittiä: Helsingissä (Haaskalinnun 40-vuotissynttärit), Saarijärvellä ja Iitissä.

Sattuneesta syystä valitsin Iitin vappumiitin, jota vietettiin Kymijoen rannalla Veteraanimajalla. Kyse on jo perinteisestä tapahtumasta: olihan nyt vuorossa jo järjestyksessä toinen Iitin vappumiitti.

Seria keitti nokipannukahvia

Räntäsateessa ja puuskittaisessa tuulessa enemmän tai vähemmän paleli satakunta kätköilijää. Grillikatos toi tuulensuojan niillekin, jotka eivät ahtautuneet majaan sisälle. Syy katoksessa viihtymiseen taisi olla Serian nokipannukahvissa ja mahdollisuudessa paistaa makkaraa.

Sisällä majassa oli tarjolla simaa. Kiven alla -kaupasta saattoi hankkia tarpeellista kätköilytavaraa. Nimimerkki lokikirjaan ja nimilappuun. Sen jälkeen pääsi katsastamaan miittiin tuotuja reissaajia.

Ulkona tuulessa ja tuiskussa saattoi perehtyä Trullin ilmatäytteiseen kajakkiin. Sillä pystyy poimimaan kätevästi saarikätköjä, eikä kulkupelin kuljetuskaan tuota ongelmia. Kajakki mahtuu pienen tilaan, kun ilmat pullauttaa pihalle.

Trulli (kesk.) esitteli ilmatäytteistä kajakkia

Jottei totuus unohtuisi: vapun kunniaksi piti illalla vielä kiertää Kouvolan seudun uusimmat kätköt. Valkealassa poimin pelharin kolme purnukkaa kirkonkylässä. Kotiin koukkasin milosevitsin Kiehuvan ja Mäkikylän kätköjen kautta.

Kiehuvassa törmäsin milosevitsiin, joka oli tarkistamassa purkin sijaintia. Mäkikylässä Kymijoen maisemissa tapasin Tomtom69:n perheineen. Vapun vietto ei ole peruste jättää kätköjä kiertämättä.

Suuret kiitokset Trullille ja Joksun geotiimille hienosta vappumiitistä!

Kiven alla -kaupassa

Reissaajia

Valkealatalo

Puotimuseo (edessä) ja kotiseutumuseo Valkealassa

Valkealan kirkko