Onko kaikki kunnossa?

Maaseudulla pidetään edelleen huolta läheisistä ja jopa ventovieraista. Tämän sain havaita, kun maanantaina koukkasin parilla kätköllä palatessani iltamyöhällä kotiin Lahdesta. Poimin kolme kätköä, joista viimeisin sijaitsi Nastolan ja Iitin rajamailla Selkolantien varressa.

Iltakahdeksan tienoilla vallitsi täyspimeys. Tilannetta pahensi vielä ajoittainen rankkasade. Parkkeerasin kulkuneuvoni Selkolantien poskeen. Sain  auton kiilattua turvallisesti pientareelle ja jätin parkkivalot päälle. Näin kukaan ei kolhisi sitä sillä aikaa, kun kävisin pikaisesti kaivamassa kätkön esiin vajaan kolmenkymmenen metrin päässä metsässä.

Otsalamppu päähän, taskulamppu käteen ja gepsi toiseen käteen. Ja menoksi. Gepsi oli aika levoton. Kiertelin ja kaartelin tovin. Samassa auton valokiilat lähestyivät Selkolasta päin. Auto lipui hitaasti kulkuneuvoni ohitse. Sitten syttyivät perävalot palamaan, ja auto pakitti takaisin.

- Onko kaikki kunnossa, kuului huolestunut huuto tieltä.
- Onko sattunut jotain?

Huhuilija saattoi pelätä minun rysäyttäneen kulkuneuvollani pöheikköön. Niin tiukasti olin parkkeerannut autoni pusikon katveeseen. Otsalampun ja taskulampun valokiilat paljastivat sijaintini ja päätin rauhoittaa tilanteen nopeasti.

Kiirehdin ripeästi takaisin tiellä ja vakuuttelin, että tilanne on hallinnassa. En kehdannut sanoa etsiväni jotain halvatun muovipurkkia vesisateessa pilkkopimeässä metsässä. Hätäpäissäni kerroin etsiväni radan rakentajien muistokiveä, kun en järkevämpääkään selitystä siihen hätään keksinyt.

Mies naureskeli hyväntahtoisesti ja kertoi ystävällisesti minun olevan väärällä puolella pikitietä. Radan rakentajien muistomerkki sijaitsi tien toisella puolella kivenheiton päässä.

Kiittelin ystävällistä kulkijaa avusta ja köpöttelin muistomerkille. Otin muutamia valokuvia muistomerkistä. Mies seurasi toimiani vielä tovin autossaan istuen. Viimein selitykseni taisi upota, ja mies jatkoi matkaansa.

Huokasin helpotuksesta. Palasin äkkiä takaisin purkkijahtiin tien toiselle puolelle. Hyvin camottu kätkö löytyi nopsasti. Tarina päättyi onnellisesti, kun vielä onnistuin omin avuin saamaan autoni pois pehmeältä pientareelta.

Hölmöilyä yöllä ja päivällä

Viikonloppuna ennätin kolmena päivänä pikaisille kätköreissuille. Hölmöiltyäkin tuli aivan riittävästi. Perjantaina iltakymmenen jälkeen kotiin palatessani poimin pari kätköä Nastolasta. Joksun geotiimi oli taas ahkeroinut.

Tihkusateesta huolimatta päätin etsiä myös multikätkön Nastonharjulta. Tein laskelmia lähtöpisteellä ja säntäsin nopeasti loppupistettä kohti. Pienen otsalampun valossa haahuilin gepsin osoittamassa paikassa varttitunnin. Mitään ei löytynyt. Luin kätkökuvauksen ja päättelin olevani satavarmasti väärässä paikassa.

Ei auttanut muu kuin palata takaisin muistomerkille koordinaatteja laskemaan. Yhden koiran ulkoiluttajan säikäytin lähes hengiltä, kun pimeydestä törmäsin takaisin tielle.

Muistomerkillä totesin laskelmieni olleen aivan oikein. Koska periksi ei anneta, palasin kiltisti takaisin samaan paikkaan, mistä äsken olin tyhjin käsin poistunut. Taas kului aikaa lähes varttitunti, mutta viimein uurastukseni palkittiin: halvatun muovipurkki löytyi paikasta, josta olin jo ensimmäisellä käynnillä katsonut - ilmeisen huolimattomasti.

Edellisyön pimeyden ja huonojen hoksottimien riivaamasta reissusta viisastuneena sonnustauduin pyhäinpäivänä kätköilyreissulle päiväsaikaan. Mutta päivänvalossakin osaan hölmöillä. Keltakankaalla (Kouvolassa) tutustuin perusteellisesti (puolen tunnin ajan) Kouvolan kaupungin uusiin bussipysäkkeihin. Samalla tuli huolellisesti perehdyttyä myös pysäkin vieressä kasvavaan puurivistöön.

Pelkäsin puolen tunnin pyörimisen jälkeen herättäväni liikaa huomiota ohi kulkijoissa, joten päätin tarkistaa kännykälläni kätkön sijainnin netistä. Ja olin revetä riemusta: ajantasainen tieto kertoi, että kätkö oli laitettu pari päivää aiemmin jäähylle, koska purkki oli jästitty. Minulla oli gepsissäni vanhat, julkaisupäivän tiedot.

En kuitenkaan lamaantunut tästäkään vastoinkäymisestä. Poimin vielä yhden multikätkön Kasarminmäeltä, Kouvolan keskustan liepeiltä. Sielläkin onnistuin näpyttelemään kakkospisteen koordinaatit väärin.

Päivän aherrus päättyi illalla Iitin hautausmaalla. Siellä en sentään muovipurkkeja jahdannut, vaikka yksi kätkö sijaitsee aivan hautausmaan aidan vierustalla. Syy oli yksinkertainen: olin sen hakenut jo viime kesänä...